Taidetta keittiöön, kulttuuri- ja autoremonttireissu Ouluun ja kadonnutta positiivisuutta etsimässä

Pakkasterveiset Kouvolasta! Tammikuu alkaa olla taputeltu. Odotin todella innolla sen olevan ohi, koska se on kohdellut minua erityisen huonosti. Marraskuu ei ikinä tekisi minulle näin!

Mahtui vuoden alkuun niitä kivojakin juttuja tietenkin. Kävimme heti vuodenvaihteen jälkeen Oulussa juhlistamassa äitini valmistumista filosofian maisteriksi, ja sain samalta reissulta mukaani hänen maalaamansa taulun (vasemmalla) jonka olin varannut viimesyksyisestä taidenäyttelystä. Aiemmin saamani taulu on ollut paraatipaikalla olohuoneen lipaston päällä, mutta nyt kun sain sille "kaverin", ne kuuluvat seinälle vierekkäin.

Keittiönpöytämme ei ole juuri koskaan siinä käytössä mihin se on tarkoitettu, koska syömme aina olohuoneessa sarjan äärellä. Pöydälle jää siis runsaasti tilaa asetella keramiikkakoristeita ja kynttilätuikkuja! Lehdet ovat Moon Shaped Little Box -blogista tutun Millan tekemät, miten ihania ne ovatkaan ja ansaitsevat todellakin olla esillä! Rakastan sitä että ne ovat erilaisia väreiltään ja muotoilultaan. Toissakesänä löysin Raahesta kirpputorilta nämä Iso-Pahkalan kynttilätuikut, mutta kotiin päästyäni jouduin pettymään - nämä olivatkin kakkoslaatua, ja tuikut eivät asetukaan kuoppiin koska hiekkakuorrutus on paikoin liian paksu. Näitä voi toki käyttää näinkin, tuikut kyllä pysyvät paikallaan, ja onhan kruunukynttilätkin keksitty.

Kuten kerroinkin jo aiemmin, ja mihin viittasin tammikuun kohdelleen minua huonosti, liittyi tietenkin katalysaattorivarkaus-tapaukseen. Siitä on aiheutunut jo niin paljon päänvaivaa ettei ikinä ennen ole tehnyt niin kovasti mieli vain työntää auto jokeen ja unohtaa koko juttu. Sinnikkäästi olen kuitenkin kuluttanut hermoja ja rahaa - tästäkin kyllä selvitään.

Niin mukavaa kuin onkin käydä perhettä tervehtimässä, pääsyyni ajella jo toistamiseen saman kuun aikana Ouluun oli siis ikävä: emme saaneet uutta katalysaattoria paikoilleen paikallisella korjaamolla, joten turhautuneena lähdin viidensadan kilometrin päähän sellaiseen osoitteeseen, jossa on tähänkin mennessä onnistunut kaikki monimutkaisetkin remontit. Eli iskän autotalliin vei tieni. 

Autooni oli laitettu väliaikaisratkaisuksi suora putki, ja varmuuden vuoksi annoin autolle enemmän levähdystaukoja pitkän taipaleen varrella, joten pari ylimääräistä pysähdystä sopi hyvin suunnitelmiini. Ajellessa Kouvolan ja Oulun väliä, bongaa väkisinkin erään kiinnostavan nähtävyyden E75-tien varrella. Olisi varmaan ollut mukavampi tutustua siihen kesäaikaan, mutta onneksi joku oli jo tallaillut hankeen reittiä. Tämä tässä on nimeltään Onkiniemen liikkuva kivi:

Siirtolohkare näyttää siltä kuin se voisi aivan pienestä tönäisystä lähteä pyörimään. Infokylttien mukaan sitä onkin koitettu aikojen saatossa keikutella ja siitä johtuen sen alle on kertynyt kivimurskaa, joka pitää lohkareen paikallaan. Ilmeisesti sitä on myös tuettu vielä sen lisäksi hieman lisää, jotta kukaan ei voi käydä yön pimeinä tunteina pyöräyttämässä kiveä tielle.

Matka sujui erinomaisesti, vaikka kokonaisen työpäivän mittainen rutistus vei kyllä voimat. Seuraavana päivänä autoa tarkemmin tutkiessamme jouduimme toteamaan, ettei tarpeeseen sopivaa anturia olisi suoraan hyllystä tarjolla, ja remontin viimeistely menisi seuraavan viikon puolelle. Pystyimme kuitenkin jo kiinnittämään uuden katalysaattorin paikoilleen, ja pääsin itsekin osallistumaan hitsaukseen.

Odotellessa varaosan saapumista, ehdimme äidin kanssa kulttuurikierrokselle - eli tutustumaan pitkän remontin jälkeen avattuun keskustakirjasto Saareen:

Ulkopuolelta kirjasto ei ollut kokenut oikeastaan juuri minkäänlaista muutosta, mutta sisäpuolella oli muutamia uudistuksia. Aiheesta lisää vielä omassa postauksessaan!

Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi Huovisen leipomo on suunnitellut sievän juhlavuoden leivoksen, joka tietenkin piti käydä testaamassa!

Kaunis kuin mikä, ihana tummanvioletti ulkokuori, kuin tähtitaivas kultaisilla yksityiskohdilla. Sisällä pehmeää vaahtoa puolukkatäytteellä. Se oli kieltämättä eksoottinen valinta, mutta toimi hienosti makean leivoksen sisällä - ja oha se pohojose maku. Lumipaakun näköinen koriste ei ollutkaan ulkonäöstä päätellen marenkia vaan ilmeisesti vohvelia. Koristelätkäkin oli syötävä, tai ainakin minä söin sen sujuvasti.

Saatavilla Ilmarinkadun ja Maikkulan myymälöistä sekä Rautatieaseman kahvilasta. Käykäähän nautiskelemassa!

Vaikka kuinka olisi herkullisia leivoksia ja kulttuuria tarjolla, autosta aiheutunut stressi on ollut siis tammikuun kantava teema. Remontti on näillä tiedoilla viittä vaille valmis, enää ei tarvitsisi kuin käyttää vikakoodien luvussa ja nollauksessa - eli ilmoittamassa tietokoneen kautta koneistolle että rautarouvalla olisi täällä nyt uusi osa aiemmin kokonaan puuttuneen tilalle, saa sammuttaa sen valon sieltä taulusta. Sormet ja varpaat ristiin, että se oli sitten siinä eikä tarvitsisi vähään aikaan tehdä yhtään mitään.

Positiivisuutta tarvitaan siis enemmän kuin pitkiin aikoihin. Kuin tilauksesta Tyylimuru -blogin Tiina oli laatinut "Hyvien juttujen helmikuu" -haasteen, johon todellakin tartun:

kuva täältä: https://tyylimuru.fi/hyvien-juttujen-helmikuu-haaste/

Nappasin taulukon talteen ja ajattelin jakaa juttujani Instagramin puolella. Ehkä kuun lopuksi jaan koosteen täällä blogin puolella.

Missä tunnelmissa kohti helmikuuta? Otatko haasteen vastaan myös?

Saatat pitää myös näistä