Ensimmäisen opiskeluviikon tunnelmia

Tiistaina alkoivat korkeakouluopintoni eli täällä oli yksi keltanokka lisää liikenteessä! Kirjoittelin hieman tunnelmia ylös, koska tiedän että unohtaisin muuten kaiken kun uusi arki on kuitenkin niin jännittävää.


TIISTAI 25.8.

Olin pitänyt itseni kiireisenä töiden, harrastusten ja reissujen kanssa etten ehtisi kauhistua koulun aloituksesta. Kun se ensimmäinen aamu koitti, olin yllättävän levollinen. Laitoin Go-Jon soimaan, tein aamutoimet ja lähdön kynnyksellä keittelin aamukahvin mukaan. Sain perheeltä ja sukulaisilta mukavia tsemppiviestejä ensimmäiseen päivääni.

Ajellessa kampukselle bongailin oppilaitosta kohti käveleviä. Jutellessaan ja nauraessaan he näyttivät juuri sellaisilta porukoilta, joita voi bongata esitteistä ja mainoksista joiden sanoma on "tule meille, meillä on kivaa täällä!".

Pääsin näkemään kampuksen päärakennuksen ensimmäistä kertaa sisältä. Ulkoa se on hyvin vaikuttava, onhan alueella ollut ennen kasarmi. Astuin sisään pääovesta, ja etsin tieni oikeaan luokkatilaan.

Saimme heti tuhdin informaatiopaketin mistä lähdemme liikenteeseen ja mitä kaikkea tulemme tekemään orientaatioviikolla. Pitää opetella käyttämään aivan uusia alustoja: on Peppiä, Tuudoa, Learnia, Luxia.. kun 25 vuotta sitten aloitin ensimmäisen luokan, oli pelkkä reissuvihko ja puhelinkin oli johdolla seinässä kiinni. Yläasteelle siirtyessä oli jo Helmi, toisella asteella se vaihtui Wilmaan ja jokaisen uuden perustutkinnon jälkeen on ollut sujuva yhä useamman ohjelman kanssa. Nyt tuli kuitenkin kerralla moninkertainen määrä uusia nimikkeitä!
Mikä on olennaisena osana uuden ryhmän aloitusta? Tietenkin tutustumisleikit. Tutorit olivat järjestäneet meille puuhaa, onneksi hyvällä maulla, eikä samanlaisia ahdistavia nöyryytyksiä mitä yläasteella tai lukion ökötyksessä joutui kokemaan. Tutustumiseen kuului heti alkuun tietenkin se kaikista perinteisin "nyt kaikki kertoo nimensä, ikänsä ja mistä on tänne tullut" -osuus, jonka aikana selvisi että olen oululaisena kauimpana kotoa. Siitä sai ainakin hyviä keskustelunaloituksia myöhemminkin.

Ujostutti liikaa lähteä muiden mukana lounaalle Kasarmiravintolaan, joten kulutin tauon piipahtamalla Motonetissä varaosatiskillä ja palauttamalla kirjastoon vinon pinon kirjoja. Seuraavalla tauolla kävin hankkimassa Kuplan toimistolta haalarit:
Illan päälle otin ja ompelin ensimmäistä kertaa todella pitkästä aikaa. Katsoin Youtubesta tutoriaaleja miten tehdään solmuja, aloituksia ja lopetuksia. Mustakissa Designin merkki on ja pysyy hyvin paikallaan, eli taisin saada ideasta kiinni.

Minulla on paha tapa procrastinoida eli viivytellä tehtävien kanssa. Saatan vältellä viimeiseen asti tekemästä niitä asioita mitä pitäisi, vaikka niihin ei menisi kuin viisi minuuttia. Hoidin vielä työttömyysajan ilmoituksen, opintotuki- ja asumistukihakemuksen. Nyt olen valmis uuteen arkeen!


KESKIVIIKKO 26.8.

Toisena päivänä saimme uuden tietopaketin asiaa. Tänään piti olla kannettava mukana, mutta omani kanssa tuli pieniä teknisiä vaikeuksia. Piuhan olin jättänyt kotiin koska en jaksanut kontata pöydän alle ja akku on kestänyt ennenkin ihan hyvin. Nyt se päätti luovuttaa, virtaa ei kestänyt paria tuntia pidempään vaikka laitoin kaikki mahdolliset virransäästömoodit päälle. Koulukannettavan hankintaa olen vältellyt viimeiseen asti, ja taidan hankkia vain toisen piuhan jota raahaan repussa.

Ilmoittauduimme ensimmäisille pakollisille kursseille ja ehdin selailla hieman valinnaisiakin. Kumpa voisin ottaa kaikki kielet yhtä aikaa.

Iltapäivällä oli vuorossa "Amazing Race" ja etsimme rasteja ympäri kampusta. Tarkoituksena oli tutustua eri toimijoihin eli mistä löytyy YTHS, liikuntavälineitä, kirjasto, opiskelijakunta ja niin edelleen. Jotkut tehtävät vaativat päättelykyvyn lisäksi myös hieman heittäytymistä, joten lauloimme myös Ukko-Nooaa ja tanssimme balettia. Tai yksi meistä tanssi ja loput koittivat matkia perässä.

Kotiin lähtiessä olivat taskut täynnä kaikenlaista tavaraa pastilleista tarroihin ja lippulappusiin. Opiskelijakunta Kaakon pisteeltä voitin onnenpyörästä pääpalkinnon eli sain valita otanko muovisen shotti- vai skumppalasin, ja päädyin siihen kumpi mahtuu pienempään tilaan. Kiinnitin aarteeni oppilaitospapin pisteeltä saamallani sateenkaarinauhalla haalareihin:
Illalla oli tiedossa baarikierros tutoreiden johdolla, ja pääsin ulkoiluttamaan haalareitani ensimmäistä kertaa! Mustakissa Designin kangasmerkki ja shottilasini herättivät hilpeyttä. Oli mukava tutustua muihin opiskelijoihin näin rennommissa tunnelmissa. Vaikka en juonut kuin yhden holittoman oluen ja kokislasillisen, viihdyin oikein mainiosti kierroksella. Tuli kaksi minulle uutta baariakin käytyä.

Legendat kertovat, että joku on joskus lähtenyt opiskelijabileistä vielä salille riehumaan. Se olen minä, parin tunnin jälkeen nimittäin liukenin paikalta salille. Pitkin kampusaluetta ja myöhemmin keskustassa ympäriinsä kävellessä oli jalkapäivän lämmittely ainakin tehty valmiiksi.


TORSTAI 27.8.

Heti aamusta tuli vielä vähän lisää informaatiota alkaviin opintoihin. Kirjastoinfo oli erityisen kiinnostava, kiva kun voi lueskella sanomalehtiä ja muita julkaisuja ympäri maailmaa!
Eri kurssien opettajiakin kävi meille esittäytymässä. Joissain kursseissa on alkuun läsnäolopakko, ja myöhemmin siirrytään kokonaan itsenäiseen etäopiskeluun. Työskentelyn suhteen tämä oli hyvä tietää, niin uskallan viestitellä työpaikan suunnalle mahdollisesti vapautuvista päivistä. Ei menekään lukujärjestys samanlaisella säännönmukaisella kaavalla kuin lukiossa, jossa kurssikoodi kertoi suoraan milloin mitkäkin tunnit pidetään.

Heti kotiinpäästyäni tein englannin tasotestin alta pois, ja se meni niin hyvin ettei tarvitse välttämättä osallistua tehovalmennukseen. Siitä saisi toki opintopisteitä ja kertaus ei ole koskaan pahaksi.

Illalla kävimme ostamassa minulle toisen virtajohdon kannettavaan joten ei tarvitse aina repiä johtoa kotoa mukaan.


Vain kolmepäiväinen kouluviikko oli yllättävän rankka, niin paljon uutta informaatiota on pitänyt käsitellä. Onneksi huomenna on vapaata!


Miten te suhtaudutte tutustumisleikkeihin?

Saatat pitää myös näistä

Kommentit

  1. Informaatiotulvaan voi tosiaan "hukkua" - sosiaaliseen ähkyyn lamaantua, mutta pikkuhiljaa -
    ne selkiytyy - olette vanhoja tuttuja, kohtalotovereita ja infojutut löytää oman kolonsa....
    Sinä selviät kyllä!! Rentouttavaa viikonloppua - ähky vapaata!!
    Ja tutustumisleikit, hmmmm... mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä pakkopullammaksi olen kokenut, vaikka mielestäni tosi sosiaalinen olenkin - tutustuminen ei tule pakolle, se vaatii aikansa.... kullakin omaan tahtiin ja isoistakin uusista joukoista löytyy kyllä ne "samanhengiset" - joku magneetti kai vetää ne toistensa luo!! Tsemppiä - opiskelu on kyllä myös niin-niin kivaa... uteliasta aikaa, joka tuo elämään lisää uteliaisuuden tunnetta&tarvetta!! Melkein sait minutkin (ehtoo puolella olevan) miettimään, että josko vielä kerran, jotain... mutta EI! Toivottavasti kirjoittelet opinnoista ja sen tuomista mietteistä jatkossakin - ihanaa seurata... eli hengessä mukana!!
    Nyt saa riittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Ja puolet unohtaa, mutta onneksi sitä informaatiota on tallennettu meille kaikenlaisille opiskelussa tarvittaville alustoille.

      Tutustuminen tapahtuu omalla painollaan, kyllä. Ja samanhenkiset saattavat löytää toisensa nopeammin!

      Never say never! Opiskelu on ihanaa! Ehdottomasti kirjoittelen opinnoistani täällä :) tervetuloa mukaan seuraamaan!

      Poista
  2. Paljon uutta tuli opintojen aluksi. Mutta kuulostaa oikein kivalta ja uskon että viihdyt ja jaksat perehtyä opintoihin. Olen Repolaisen kanssa samaa mieltä, että kaikenlaiset tutustumisleikit ja varsinkin ryhmätyöt eivät ole minulle mieleen. Se on kyllä hyvä että esittäydytään kertomalla hiukan itsestä ja menneisyydestä. Harrastuksissakin kaipaan sitä että aluksi sanottaisiin edes kaikkien nimet, sillä esim. jooga jossa käyn, on nyt kestänyt vuoden, enkä vieläkään tiedä kaikkien etunimeä edes. Ja meitä on siellä kuitenkin 10. Mielenkiintoista on kuulla miten opiskelu sujuu jatkossa, joten kerrothan siitä meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esittäytyminen on paikallaan varsinkin pienissä ryhmissä. Ja jossain vaiheessa on kulunut aikaa niin paljon ettei kehtaa enää kysyäkään toisen nimeä, heh!

      Todellakin tulen kirjoittelemaan tunnelmistani :) mukavaa että opintojen mukana eläminen kiinnostaa teitä!

      Poista
  3. Mukavalta koulun aloitukseltahan tuo kuulostaa!
    Toisiin on ainakin minulla ollut aina hieman vaikea tutustua, mutta toki sellainen tutustumisleikki auttaa ehkä muistamaan muiden nimet ja jotain luonteenpiirteitä näin alussa paremmin. Jostainhan se on aloitettava se tutustuminenkin. Tsemppiä opintojen alkuun! Ja ihan paras tuo Mustakissa merkkisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa jää kasvot ja nimet muistiin, opinnot sisältävät paljon ryhmätöitä joten tutustumaan pääsee kuin huomaamatta. Kiitos paljon tsempeistä! :)

      Poista
  4. Kiva kuulla opintojesi sujumisesta :) .
    Tustumisleikit ei oo koskaan tuntuneet omalta jutultani. Oon kuitenkin muutaman viime vuoden aikana mielelläni antanut itsestäni tekstillisen esittelyn pariin somejulkaisuun.
    -Jenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, ja mieluummin vaikka kirjallisesti vaan esittelisin itseni kun ääni alkaa väristä ja unohtaa sanoa mitä oli tarkoitus :'D

      Poista
  5. Olipa mukava lukea opintojen aloituksesta. Tsemppiä rupeamaan tai urakkaan! Itse olen näin opettajaihmisenä hieman kyyninen tutustumisleikkejä kohtaan, mutta mutta, niille on kuitenkin aikansa ja paikkansa. Ja niitäkin on merilaisia, joista osa varsin ok tasoltaan ja tekemiseltään. Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 samaa mieltä, on hyviä ja huonoja tutustumisleikkejä - ja osa toimii joillekin paremmin kuin toisille. Usein tarvitaan heittäytymistä eikä vieraassa seurassa oikein vielä osaa.

      Poista
  6. (Amis) Meillä ei onneksi tutustumisleikkejä ollut, kun meidän alalla ei ollut tutoreitakaan :'D Perinteinen esittäytyminen, kuka olet? mistä olet? mitä teet täällä? -ryhmän kesken oli vaan. Meidän ryhmä tosin oli aika pieni, aloittajia oli alussa 15-18 oppilaan luokkaa, mutta taisi vajua sitten siihen 10-12 oppilaan tienoille. Osa oli vierailevia tähtiä, jotka suoritti tiettyjä kurssin osia ja sitten lähti pois. Ja tuosta määrästä sitten oppilaat jakaantui aikalailla kahteen eri paikkaan: avomaan tuotantoon ja sitten kukkakaupan puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa juuri sopivalta ryhmäkoolta :) oppii nopeasti nimet ja kasvot. Osa porukasta tosiaan aina putoaa pois jo alkutaipaleella.

      Poista

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi! ♡