Lähdin Pohjois-Karjalaan: herkuttelua Joensuussa ja kirppistelyä Liperissä

Perjantaina lähdin suoraan töistä ajamaan kohti Joensuuta. Nilkka suorana paahtamiseni katkaisi ainoastaan yksi pakollinen pysähtyminen kun käsi ei yltänyt kurottamaan takapenkiltä reppua, jonka uumenista löytyi silmälasikotelo. Lähdin liikenteeseen nimittäin arskat silmillä ilta-auringon paistaessa, mutta parin tunnin kuluttua alkoi jännittää erottaisinko hämärässä tien laidoilla mahdollisesti hyöriviä hirviä.

Saavuin perille yhdentoista aikaan, nappasin siskoni ja puolisonsa kyytiin ja suuntasimme perinteiselle iltapalanhakureissulle eli McDonald'siin. Testasin päivitetyn Vegan Burgerin, ja koko syönnin ajan epäilytti hieman maun puolesta olinkohan saanut sittenkin kanapihvin. Kokonaisuus oli kuitenkin kaikin puolin oikein maukas, joten tämä menee jatkoon!

Seuraavana aamuna Pieni-kissa tuli herättämään väsyneen matkalaisen, ja odotellessa siskon asettamaa radioherätystä torkuimme samalla tyynyllä ja katselimme yhdessä Instagramin reelsejä.

Saran herättyä reippailimme ensin hakemaan lisää muuttolaatikoita lyhyen kävelymatkan päästä ja veimme yhden erän tavaraa uuteen osoitteeseen. Kun velvollisuudet oli hoidettu, lähdimme keskustaan humputtelemaan. Ajelimme maan alle Toriparkkiin ja kipitimme aamupalalle Vesikioskille:

Vesikioski on ehdoton visiittikohde kun käyn Joensuussa. Viimeksi otin suolaiseksi syötäväksi savulohirinkelin, nyt testasin BBQ-kanaa. Kioskin oma limonaadi oli herkkua, ihanan kirpeä sitruunajuoma!

Teimme aamupalahetkemme jälkeen piipahduksen lähistöllä sijaitsevaan Taidekeskus Ahjoon. Ehdimme nähdä viimeistä viikonloppua esillä olevia Parafestin taidenäyttelyyn kuuluneita teoksia.

Aino Ruohon One Woman War -näyttelyssä oli upeita töitä esillä. Kuvauksessa sen kerrottiin olevan "henkilökohtainen näyttely autistisen naisen elämästä maailmassa, jossa erilaisille tavoille kokea ja olla ei aina ole tilaa. Se kertoo näkymättömistä taisteluista, joita moni neurokirjon ihminen käy joka päivä: kamppailusta ymmärretyksiä tulemisen, kehon rajojen ja ulkoisen maailman vaatimusten kanssa". Erityisesti minua viehätti tietenkin tuo kettupatsas!

Kävimme taidenäyttelyiden jälkeen Fantasiapeleissä, ostimme nuudeleita ja energiajuomat Jana Marketista ja kiersimme Taitokorttelin.

Kahvihammasta alkoi kolottaa, joten suuntasimme Nikolain kahvilaan. Yhtenä kesänä maistelimme torilla aivan ihania jäätelöitä, joita ilmeisesti valmistetaan aina vain pieni erä kerrallaan. Otin mustaherukka-sorbettia ja mustikkaa, mitä herkkuja! Kahvikin oli aivan älyttömän hyvää, nyt kaduttaa etten ostanut pussukkaa kotiin asti.

Puhelimen kansio täyttyi nopeasti kissakuvista ja -videoista, erityisesti Pieni viihtyy aina seurassa hengailemassa. Kaverinsa Valtava eli Vallu ei ole yleensä kauhean seurallinen otus, mutta tuli tällä kertaa kiehnäämään hänkin. Karvakamut ovat kuulemma haastaneet toisiaan viimeaikoina tavallista enemmän ja valtasuhteet kokeneet myllerrystä, joten syliin tunkeminen taisi olla Vallulta laskelmoitua ragebaittausta Pienelle. Voihan kissat ja niiden mielenliikkeet!

Ostoksia ei kertynyt päivän aikana paljoa, mutta sitäkin kivempia! Fantasiapeleistä löysin uuden kansion Pokemon-korteilleni: 

En ole aktiivinen kerääjä enää, mutta minulla on vanhoja kortteja ihan hyvä valikoima. Koristelin viime vuonna kansioni tulostetuilla kuvilla, mutta hermoni menevät kun ne eivät vain tahdo millään pysyä kiinni kansissa. Joka päivä saisi olla läpsyttelemässä repsottavia kulmia takaisin ruotuun. Pinta on rypyläinen, siinä ei pysy teippi tai kontaktimuovi ollenkaan, joten aivan toivoton tapaus.

Kansikuvallisia oli tarjolla kaksi erilaista, toinen oli Charizardilla mutta onhan Pikachu se legendaarisin. Myöhemmin alkoi kaduttamaan, etten ostanut myös boostereita jotta voisimme pitää siskoni kanssa unboxing-session. Ostinkin myöhemmin S-marketista pari pakettia kortteja. Toisesta paketista tuli yksi arvokkaampikin, ilmeisesti jopa parinkympin arvoinen kortti:

Sara lahjoitti sille omasta valikoimastaan kunnollisen korttisuojan. Pitäisi hankkia tällaisia lisää ja käydä kokoelma läpi.

Sunnuntaina heräsin hyvissä ajoin valmistautumaan lähtöön. Halusin hakea torilta karjalanpiirakoita tuliaiseksi kotiin, mutta voi onnetonta, eihän siellä ollut ketään! Haahuilin torilla puolen päivän maissa, olinko myöhästynyt vai onko sunnuntai täysin lepopäivä?

Ennen Kouvolaan palaamista oli vielä tiedossa miittaus Moon Shaped Little Box -blogin Millan kanssa! Juuri niin ihana ja kiva tyyppi kuin olin kuvitellutkin blogin ja Instagramin perusteella!

Millan ehdotuksesta lähdimme katsastamaan Liperissä sijaitsevan Siikasalmen kirpputorin, jonka jälkeen istahdimme vielä Rantamakasiinin terassille; sitkeästi istuimme siinä katoksen alla vaikka vettä uhkasi tulla vaakasuunnassakin.

Selfiekuvan otti Milla ♡

Jos keräilee vaikka jotain tiettyä astiasarjaa, tältä kirppikseltä saattaa löytää aarteita. Esimerkiksi vanhalle Arabialle on oma huoneensakin. Suuremmille huonekaluille oli oma tilansa viereisessä rakennuksessa.

Ihastuin heti tähän kivaan pliseerattuun hameeseen, se on Miss Ts -merkiltä ja valmistettu Suomessa. Olen katsellut juuri tällaisia hameita Vintedistä, mutta arkaillut lopulta liian kauan jolloin joku muu on napannut. Portikorteillehan on aina käyttöä, koska postcrossing. Yksi kortti taitaa kuitenkin jäädä itselleni, oikealla etualalla näkyvä Hjalmar Munsterhjelmin maalaus. Hän on yksi suosikkitaiteilijoistani!

Tämä oli kolmas viikonloppu putkeen reissun päällä, joten kyllä kelpaa viettää seuraava ihan vain kotosalla. Koulukin alkaa ensi viikolla, joten pattereiden lataaminen on paikallaan.

Millaisia syksysuunnitelmia teillä on?

Saatat pitää myös näistä