LUETTU: Caro Claire Burke - Eilisvuosi (alkup. Yesteryear, 2026)

"Minulla oli miljoona seuraajaa, ja pystyin välittömästi tavoittamaan suuremman ihmisjoukon kuin yksikään eurooppalainen kuningas viimeiseen tuhanteen vuoteen, ja silti joku pystyi noin vain pyyhkäisemään kuningaskuntani maailmankartalta tokaisemalla: Mä en ole Instagramissa." (s. 262)


Sosiaalisessa mediassa elämäänsä jakava perheenäiti Natalie elää maatilalla, jossa modernit mukavuudet palkattuine työntekijöineen ja menneiden aikojen hitaus elävät sopusoinnussa. Kuvankaunis elämä ihastuttaa mutta tietenkin myös vihastuttaa, ja "vihaisiksi naisiksi" kutsumansa seuraajat kaatavat lokaa kommenttikenttiin jokaisen julkaisun jälkeen.

Eräänä aamuna Natalie herää oudosta ympäristöstä. Jotain tuttua, jotain täysin vierasta. Hän on siirtynyt ajassa taaksepäin. Maatila on oma, aviomies on sama, mutta lapset ja aika ovat eri. Miten ilman modernia lääketiedettä pärjää? Onko menneiden aikojen tavoittelussa sittenkään järkeä, onko todellisuus liian karu?
Kirja alkaa nykyhetkestä, siitä kun Natalien kulissit ovat romahtamassa, ja syitä valotetaan pikkuhiljaa takaumien avulla. Kappaleissa loikitaankin vuorotellen lähimenneisyyden ja vuosisatojen takana. Lukijalle selviää, mistä kaikki oikein alkoi ja miten Natalian sisällön suosio lähti nousukiitoon - ja miten koko korttitalo lähti romahtamaan.

Natalia on kaikeassa raivostuttavuudessaan loistava päähenkilö. Hän on niin syvällä omassa kuplassaan ja vakuuttunut paremmuudestaan. Tämähän on todella herkullinen asetelma: kukapa vihaseuraamista harjoittava ei haluaisi nähdä kun se kiiltokuvaelämää elävä putoaakin rähmälleen "todellisen elämän" kanssa. Natalia toimiikin hyvin peilinä lukijalle; miksi toisten elämä aiheuttaa tällaisia tuntemuksia?

Sosiaalinen media on tänä päivänä kaikkialla ja sen kautta uran luominen jakaa mielipiteitä. Ei siis ihme, että kirjaa on myyty kuin leipää ja sitä on käännetty kymmenille eri kielille jo julkaisuvuonnaan. Elokuvaoikeudetkin on jo kaupattu, ja aion melko varmasti mennä katsomaan sen valkokankaalta heti.

En osaa kuitenkaan päättää, oliko teos nerokkaan ironinen kaikkine mietittyine yksityiskohtineen jotka nivoutuivat yhteen lopussa vai hyvistä aineksista koottu, mutta sekavaksi jäävä tekele jonka suurin valtti on sen saama ennakkohype. Kallistun joka tapauksessa enemmän pettymyksen puoleen, ja jään odottelemaan sitä elokuvaa.

Saatat pitää myös näistä

Kommentit