Pariviikkoinen tien päällä taas - Oulusta jokilaaksoon

On aina viisaampaa olla ilmoittelematta kun poistuu kotikonnuilta pidemmäksi aikaa, koskaan kun ei tiedä mitä joku sillä tiedolle tekee. Aivan uusi pelkokin ilmestyi listalle tämän uutisen myötä - aika pieneltä tuntuisi Pleikkarin ja kahvipakettien katoaminen kun mahdollista on ilmeisesti myös aivan koko omaisuuden päätyminen myllyyn.

Kun lähden pidemmälle reissulle, teen talteen blogipostauksia ja ajastan niiden julkaisut. Näin luon illuusion etten ole koskaan kotoa poistunutkaan, ellen sitten tiputtele Instagramin kautta tiedonmurusia missä olen viimeaikoina liikkunut. Olen koittanut aktivoitua sielläkin enemmän, koska sitä kautta arkikuulumiset kulkevat nopeammin kuin täältä blogista.

Kirjoittelen juttujani ylös myös tien päällä. Muuten moni asia unohtuu, varsinkin jos ei ole valokuvia tai videoita muistuttamassa. Joskus olen ottanut mukaan läppärini, mutta tiesin että tästä reissusta tulee niin toiminnantäytteinen ettei kannata raahata konetta mukana.

Reissulla oli useampi pääpainopiste joiden ympärille reittimme rakentui. Ensimmäisenä oli henkisesti raskain osuus, eli mummun hautajaiset.

Osallistuin muutama vuosi sitten saman kirkkomaan mullissa odottelevan papan arkun kantamiseen. Silloin oli talvi ja jännitti keikkua montun äärellä. Toimitus on erittäin tärkeä, eikä virheisiin ole varaa. Mummun hautajaisia edeltävänä yönä en jännityksen vuoksi juurikaan nukkunut ja senkin vähän näin painajaisia, yhdessä niistä tipahdin arkun kanssa yhtä matkaa montun pohjalle. Tositilanteen ollessa käsillä suuntasinkin unesta poiketen päinvastaiselle puolelle arkkua ja vältin katastrofin.

Autoremonttia tehtiin taas Oulussa asti, mitäs muutakaan. Girl math = sen sijaan että veisin auton Kouvolassa korjaamolle, ajan mieluummin 500km päähän ja teetän palkatonta työtä perheenjäsenillä ja avopuolisolla. Meillä ei tehdä urakalla vaan porukalla, joten autotallissa puuhastelu on ajanviettoa yhdessä. Oli taas sellaiset rebelwerksit ja peijaiset että alta pois.

Kotikaupunkini on tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki. On teatteriesitystä, taidenäyttelyitä ja upouuden museon avajaiset syksyllä. Jokaiselle löytyy varmasti jotain, kannattaa tutustua tapahtumakalenteriin jos tulee liikuttua Oulun seudulla!

Juhlia juhlien perään, kauppakeskus Valkea täytti 14. huhtikuuta pyöreät kymmenen vuotta. Olisi voitu jättää rakentamatta, mutta onnea kai nyt sitten. Muistan sen hämmennyksen, kun Isokatu lyötiin kiinni liikenteeltä, ja keskelle auto- ja kävelykatua nousi kokonainen kauppakeskus korkeine asuintorneineen. Poissa oli Galleria-korttelin ikoninen kävelysilta, harmittaa edelleen. Yläasteella ja lukiossa vietin paljon aikaa keskustassa hengaillen, mutta kun Valkea tuli, ei ollut paluuta enää normaaliin. Kauppakeskuksen Kesäkatu on omaan makuun turhan levoton paikka, siellä ei saa istua rauhassa keskellä kirkasta päivääkään.

Tiesittekö, että Rosebudin kirjakauppa löytyy myös Oulusta? Oulun kirjakauppa (entiseltä nimeltään Oulun kirjallisuuden talo) toimii osoitteessa Hallituskatu 9, aivan keskustan ytimessä kaupungintaloa vastapäätä.

Valikoimaa pääsee selailemaan kahdessa kerroksessa. Täältä löytää hyvän kokoelman erityisesti oululaisten kirjailijoiden teoksia!

Osana Oulu2026 -tarjontaa Galleria 5:ssa on tarjolla taidenäyttelyitä, joihin on vapaa pääsy. Tällä kertaa siellä pääsi ihastelemaan suomalaisesta luonnosta inspiroitumista Joonas Vähäsöyringin Luonnosta / From nature -taidenäyttelyssä (8.4.-3.5.2026).

Emme menneet paikalle muuten vain taiteen houkuttelemina, vaan itse taiteilija on ennestään tuttu: hän oli kuvaamataidon opettajani lukiossa. Sain ihanaa kannustusta, ja perfektionismiinikin suhtauduttiin lempeästi - sain pölähtää paikalle jatkamaan töitäni muulloinkin kuin omalla kurssillani. Olen aiemminkin käynyt katsomassa Vähäsöyringin maalauksia, ja ostaisin häneltä mielelläni vielä joskus jonkun taulun.

Hanget soi (2026)

Näyttelyssä oli muutakin kuin maalauksia, esimerkiksi kauniita keramiikkareliefejä.

Erämaan kutsu (2024)

Ennen kuin parkkiaikamme loppuisi, pyysin äitiäni ottamaan minusta vielä asukuvia. Kulkuneuvomme oli parkissa Isokadulla Mannerheiminpuiston kohdalla, josta oli aika haastavaa löytää kivaa kuvaustaustaa.

Valkean lisäksi haluaisin avautua hieman myös Mannerheimin puistosta. Ilmaistuna niin kauniisti kuin osaan, se on ihan pilalla. Poissa on vehreys ja vanhat puut joiden varjossa tuli istuttua mandariini-Juissin ja Hesburgerin nugettien kera. Tilalla on kivinen ja karu aukio, josta haluaa vain äkkiä ohi. Eikö mitään ole opittu suurkaupungeista, joissa on kesäisin tuskaisen kuuma koska puut ja pensaat on vedetty matalaksi ja tilalla on pelkkää betonia? Luulisi uuden Marskinpuisto-kerrostalon asukkaidenkin tuijottelevan mieluummin puiden lehtien heilumista tuulessa ja suihkulähdettä kuin tyhjää kenttää. Kiitos kun sain purkautua, täytyy säästää happea siihen päivään kun kerron mielipiteeni myös Kivisydämestä.

nahkatakki Nahka-Albert huppari Lurking Class In Flames -paita EMP farkut Bershka verkkosukkahousut Pamela Mann kengät Converse reppu käsintehty by Kaija Paltto

Kuvat minusta otti @miidasammale

Revityt farkut jalassa, selkeä kevään merkki! Avasin upouudet verkkosukkiksetkin paketista, tämä kombo on yksi suosikkiyhdistelmistäni ikinä. Haluaisin repiä näitä farkkuja vielä lisää, ovat omaan makuun ihan kesken. Olisi kiva löytää samanlaiset rennommat housut myös mustina tai tummanharmaina.

Oulussa riittäisi näkemistä ja tekemistä vaikka kuinka paljon, mutta oli aika liikahtaa kohti seuraavaa kaupunkia. Raahe oli seuraava kohteemme, sillä siellä järjestettiin ystäväni Anskun 30-vuotisjuhlat. Teemana oli lumottu metsä ja pukukoodissa oli pyyntö luonnonvärien suosimisesta. Omasta kaapistani löytyy lähinnä mustaa, pastellisävyjä ja räikeitä värejä, joten kukkatoppi ja viininpunainen hame valikoituivat päälle. Moni oli panostanut kunnolla asuihinsa, ja hienoja viittoja ja keijusiipiä katsellessa tuli aivan alipukeutunut olo. No, ainakin tässä Raahen Citymarketin vessassa otetussa kuvassa näytän oikein tyylikkäältä. Vesipullo kaupan alahyllyllä vai lentokentän kahviosta, kaikki on kiinni ympäristöstä.

Monenlaista ohjelmaakin oli järjestetty, kisailua ja visailua. Oikein hyvin meni, olin mukana olympialaiset voittaneessa tiimissä ja soolona voitin musavisan, jossa kuultiin aina kappaleen alusta pieni pätkä ja pisteitä sai esittäjästä ja kappaleen nimestä.

Tällä porukalla bailataan aina aamuyölle ja vaikka aika hillitysti kumosin menojuomia, oli pitkään valvomisen jälkeen vaikea herätä siivoamaan mökkiä luovutuskuntoon. Teki itsekin mieli luovuttaa ennen puoltapäivää, mutta reippaasti saimme kammettua itsemme ja kamamme pihalle määräajassa. Palkinnoksi tästä suorituksesta oli täytekakkukahvit aamupalaksi, kannatti herätä! Kakku maistuu muutenkin aina paremmalle seuraavana päivänä.

Matkamme jatkui vielä Kasitietä pitkin Pyhäjoelle, jossa meillä oli erilaista remonttia tiedossa: kellarin portaiden kunnostus ja polttopuiden pilkkominen. Vastapainona töille kävimme ajelemassa mönkijällä ja ihmettelemässä jäistä merenrantaa.

13 päivän reissaamisen jälkeen oli aika palata kotiin, ja Kalajoen kahvittelupysähdyksen kautta lähdimme kohti etelää. Alavieska osui väistämättä kotimatkalle, ja kävin hakemassa paikalliselta SEOlta itselleni tuliaiseksi kahvimukin. Viime syksynä pysähdyin huoltoasemalle kahvittelemaan, ja bongasin uudet hienot logomukit, mutta heidän piti vielä selvittää niiden ulosmyynnin mahdollisuutta. Sain myöhemmin samana päivänä viestin, että onnistuuhan se ja kerroin poikkeavani seuraavalla ohikulkumatkalla mukiostoksille.

Sellaiset maakuntamatkailut tällä kertaa. Työn alla on parikin uutta vlogia, joihin olen koonnut lisää reissutunnelmia. Kuvasaldo jäi aika laihaksi verrattuna aiempaan tahtiin, mutta tasapainoa haetaan vielä.

Miten teidän huhtikuu sujui?

Saatat pitää myös näistä