Kuukausista julmimmasta selviää kun pitää itsensä tarpeeksi kiireisenä

"Huhtikuu

tämä valo mua hermostuttaa

huhtikuu

tunkee mun luomien taa

ja se pakottaa mua kolostani kaivautumaan

ylös ihmisten ilmoille taas"

Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Huhtikuu

Huhtikuuhun liittyy paljon voimakkaita muistoja, jotka nousevat mieleen joka kevät kuin sulavan lumen alta ilmestyen. Jokin tuntuu olevan aina eri tavalla, aivan kuin osaisin odottaa jotain ikävää jälleen tapahtuvaksi. Sysäsin tälläkin kertaa näitä ikäviä muistoja takaisin kirstun pohjalle, odotinhan huhtikuuta erityisellä innolla, sillä ensimmäisenä päivänä aloittaisin etuajassa kesätyöni. Riemuani ei kestänyt muutamaa tuntia pidempään, sillä samaan aikaan toisella puolen Suomea läheiseni terveydentila ei ollutkaan lähtenyt parempaan päin vaan hänet siirrettiin saattohoitoon. Aprillipäivänä ei jaksanut huvittaa mikään, ja iltapäivällä tuli huonoja uutisia.

Itsensä kiireisenä pitäminen on erinomainen keino etäännyttää tunteita. Työt, blogi, videoiden tekeminen ja saliharrastus täyttävät onneksi hyvin arkeani. Kesätyöt ovat lähteneet odotettua vaivattomammin käyntiin, sillä moni asia on iskostunut muistiin niin hyvin ja tulee rutiinilla. Työmatkojakin tulee odotettua, sillä nautiskelen silloin pienen annoksen äänikirjaa. Otin BookBeatiin pari ilmaista kuukautta Vintedistä saamani koodin avulla, ja pistin kuunteluun ensimmäisenä lukulistallani kauan odottaneen tiiliskiven, Kaikki se valo jota emme näe (alkup. All the Light We Cannot See, 2015). Upposin täysillä tarinaan, ja kuuntelen sitä nyt myös salilla.

Olen koittanut vältellä käyttämästä sanaa "kevätsiivous" jotta en säikäyttäisi itseäni liian korkeilla odotuksilla. Sanasta tulee nimittäin päällimäisimpänä mieleen ikkunanpesu, mattojen tamppaus ja lattiasta kattoon kuuraaminen. Ei kerralla sellaista hullunmyllyä, kiitos. Alkuvuoden raivausurakka jatkuu siis edelleen ulottuen yhä syvemmälle lipaston laatikoihin, sillä mitä vähemmän ylimääräistä kuormaa ympärillä, sitä rauhallisempi mielikin.

Mitä, siellähän on yhdet Conversetkin läjässä! Olenkin jo myöntänyt olevani höpsönä näihin ikonisiin koristossuihin. Pakko luovuttaa kuitenkin yhden parin kohdalla; pohjat ovat niin sileäksi kuluneet että pikkukivet tuntuvat läpi. Nämä on ostettu käytettynä kokonaisella kahdella eurolla, joten ehkä ne ovat palvelleet jo koko rahan edestä.

Kaikkea sitä jaksaa ihminen säilöä: kuivuneita tusseja ja surkealaatuisia puukyniä, ovat vieneet turhaa tilaa jo hyvän tovin.

Meikkikokoelmasta karsin muutaman vanhentuneen ja käyttämättä jääneen tuotteen. W7:n kirkas päällyslakkaa kun yritin käyttää muutaman kerran, piti vain todeta että säästin väärässä paikassa - tämä pehmentää kaikki lakkani jos se ylipäätään suostuu levittymään tasaisesti. Pari iäkkäämpää huulipunaa ja ripsiväri saa lähdöt myös, sekä Lumenen joulukalenterista tullut täysin käyttämättä jäänyt poskipuna. Naamassani on jo tarpeeksi punaisuutta ettei sitä tarvitse lisätä yhtään.

Kissanpennulla ja pentagrammilla koristeltu Darksiden toppi on yksi iäkkäimmistä vaatekappaleistani; olen tilannut sen muistaakseni Attitude Clothingilta kun olin lukiossa. Kun aloitin kulkemaan salilla kolme vuotta sitten, tästä topista tuli yksi salitopeistani ja onkin ollut koetuksen alla. Siihen on tullut paljon reikiä ja rispaantumista, joten on aika luopua siitä. Leikkasin hienon kuvan kuitenkin irti odottelemaan jotain projektia.

Onko huhtikuu kuukausista julmin?

Saatat pitää myös näistä