Päivä Lappeenrannassa - tunnelmia tor(e)ilta, hiekkaveistoksia ja kierros linnoitusalueella

Minulla oli kokonainen vapaa viikonloppu, ja otimme tästä ilon irti ja vietimme hauskan kesäpäivän Lappeenrannassa, jonne ajaa Kouvolasta noin tunnissa.

Pietari Brahen vuonna 1649 perustama kaupunki on täynnä historiaa - se on kiehtova paikka varsinkin sotahistorian tutkijalle. Ruotsin ja Venäjän välillä käydyn suuren Pohjan sodan jälkeen Lappeenrannasta tuli erityisen kiistanalainen paikka kahden suurvallan välille. Ruotsalaiset olivat joutuneet tekemään alueluovutuksia sekä Baltiassa että itä-Suomessa, ja varustelua kiihdytettiin molemmin puolin. Parikymmentä vuotta myöhemmin käyty hattujen sota (1741-43) päättyi Turun rauhaan jossa uusi raja vedettiin Kymijokeen, joten Lappeenranta jäi tällä kertaa Venäjälle.

Kaupungin historiaan tutustumisen lisäksi olimme suunnitelleet jo etukäteen lauantain ohjelmaa: haemme Kesämäen leipomosta kehuttuja lihapiirakoita, käymme katsomassa hiekkaveistoksia, piipahdamme shoppailemaan Fazerin myymälään ja kokeilemme uutta Dust&Fry -kanaravintolaa.

Hauska sattuma kävi jo menomatkalla. Taavetin kohdalla bongasin poistumisliittymässä pienen kyltin, jossa luki "offroad-kisat". Isäni on harrastanut offroadia niin kauan kuin jaksan muistaa, ja olen ollut mukana ajelemassa (tässä postaus kun olimme mukana Offroad Oulun ajopäivässä!) ja katsomassa trial-kisoja. Googletin tietenkin heti mistä on kyse, ja trail-kisathan ne siellä. Laitoin perheen Whatsapp-ryhmään harmittelut kun emme tienneet tällaisesta aiemmin koska olemme jo lyöneet päivän aikataulun lukkoon. Selvisi, että Joensuussa asuva siskoni istuu juuri sillä hetkellä junassa puolisonsa kanssa ja he ovat tulossa viettämään viikonloppua Lappeenrantaan.

Yläasteikäisenä olen käynyt kerran Lappeenrannassa, koko perheen asuntoautoreissullamme. Muistin ainoastaan hiekkaveistokset. Saavuttuamme keskustaan, tiivistäisin ensivaikutelmani Lappeenrannasta kolmeen seikkaan: hyvin mäkinen, samanlaista betoniarkkitehtuuria kuin Kouvolassa ja sieviä vanhoja puutaloja. Uusi kiinnostava alue valloitettavaksi!

Jätimme auton kauppakeskus Armadan yläkertaan, jossa oli ilmainen parkkeeraus parin tunnin ajan. Etukäteen valittu lounaspaikka Dust&Fry sijaitsi kyseisessä kauppakeskuksessa, ja jäimme odottelemaan junan tuomia. Juna oli myöhässä, joten piti keksiä jotain tekemistä. Tomi bongasi parturiliikkeen jossa näytti olevan mahdollisuus walk-iniin, ja minä näin tilaisuuteni syöksyä ovesta ulos etsimään ylemmässä kuvassa näkyvää kirkkoa. Etsin uloskäynnin, laitoin GoogleMapsiin Lappeenrannan kirkko, ja lähdin seuraamaan reittiä. Hämmennyin kun pitkän ylämäen jälkeen puiden välistä pilkistikin kivikirkko. Parkkipaikalta näkynyt keltainen puukirkko olikin eri kirkko, Lappeen Marian kirkko. Tämä toinen kirkko ei ollut yhtään sen kauempana, joten en osannut epäillä mitään.

Kirkkoreitilläni tuli vastaan silta. Tämä on nimeltään Huokausten silta, jonka nimen alkuperälle on monta tarinaa. Keskustasta varuskunta-alueelle johtavalla sillalla sotilaat ovat hyvästelleet rakkaitaan, ja myöhemmin sotakorvausjunat liikkuivat sen alapuolelta. Alkuperäinen, täysin puinen silta valmistui vuonna 1885. Sen keskellä olevan korotusosuuden ansiosta sotakorvaukseksi valmistetut laivatkin mahtuivat kulkemaan. Vesireittejä myöten niitä olisi ollut haastavampi kuljettaa, sillä Saimaan kanava oli kärsinyt sodasta. 1990-luvulla silta korjattiin perusteellisesti ja muokattiin nykyiseen, matalampaan muotoonsa. Kieltämättä komeampi se vanha versio.

Kirkkopihalla oli näkyvissä vanhoja linnoituksia, ja sokkeloisesta ympäristöstä tuli mieleen seikkailupelin maailma. Ihmettelin ylemmässä kuvassa näkyviä valtavia jälkiä, ja bongattuani polulta pääni kokoisen liukumiinan, päättelin jälkien tulleen hevosen kavioista.

Mutkaisen ja mäkisen linnoitusseikkailun jälkeen löytyi kuin löytyikin kirkko, nimeltään Lappeenrannan kirkko. Jykevä kirkko on valmistunut vuonna 1924. Sen rakennustyöt aloitettiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, ja kirkkoa vanhemmat linnoitukset sen ympärillä ovat nimeltään Nikolain etulinnake.

Kirkkopuistossa kierrellessä törmäsin Suomalaisen ratsuväen muistomerkkiin. Vuonna 1963 pystytetyn muistomerkin on suunnitellut Wäinö Aaltonen. Maassa lepääviin kivipaaseihin on listattu kaikki taistelut joissa joukot ovat olleet mukana.

Tutkimusmatkailulla tulee nälkä, ja tapasimme joensuulaiset lounaspaikassa. Lähdimme ruokailun jälkeen tietenkin torikahveille:

Kahvikioskeja oli pitkä rivi, ja valitsimme lopulta sen viimeisen. Keli oli vaihteleva pitkin päivää, ja koska taivas kävi pikkuhiljaa harmaammaksi, jätimme jäätelöiden nautiskelun myöhemmäksi.

Seuraavaksi suuntasimme ihmettelemään hiekkaveistoksia. Saimme auton lähelle toria, josta oli muutaman sadan metrin kävelymatka kohteeseen.

Hiekkaveistosten kiertelyn jälkeen piipahdimme Fazerin myymälään, jonne oli eksynyt muutama muukin. Täytyi kulkea tiiviissä jonossa liikkeen ympäri. Nappasimme keksejä, konvehteja ja karkkia edullisempaan hintaan millä niitä saa kaupoista.

Seuraavaksi suuntasimme takaisin torille etsimään jäätelöä ja katsomaan mitä kehässä tapahtuu. Aiemmin saapuessamme olimme huomanneet jonkin kamppailulajiottelun olevan käynnissä. Kyseessä oli Satama Fight II -thainyrkkeilytapahtuma.

Testissä frozen jogurt eli jääjogurtti. Frå Bär -yrityksen koppeja löytyy Lappeenrannan lisäksi Lahdesta, Kotkasta ja Helsingistä. Nämä herkut tehdään kotimaisista raaka-aineista! Testasin tyrni-mansikan, olisin voinut syödä litran.

Herkuttelun jälkeen lähdimme tutustumaan linnoitusalueeseen.

Mukulakivillä päällystetyllä tiellä tuli vastaan Viipurin portti. Nimi tulee tietenkin siitä, että tästä on lähtenyt kauppareitti Viipuriin. Kuinkahan paljon väkeä on kulkenut tästä vuosisatojen aikana?

Lappeenrannan vanhimmassa, vuonna 1772 valmistuneessa rakennuksessa toimii Ratsuväkimuseo, johon tutustuminen jäi seuraavalle kerralle.

Alueelta löytyi myös Suomen vanhin ortodoksikirkko, Lappeenrannan Jumalansynnyttäjän Suojeluksen kirkko. Alkuperäinen puukirkko pystytettiin hattujen sodan jälkeen kaupunkiin varuskunnaksi jääneen Wladimirin rykmentin toimesta vuonna 1744, mutta myöhemmin se korvattiin Katariina Suuren käskystä kivisellä rakennuksella. Nykyinen kirkko on vihitty käyttöön 1785.

Ovet näyttivät olevan auki ja muutakin väkeä kulki, joten rohkaistuin ehdottomaan seurueelleni piipahdusta. Heti ovella oli valtavia kieltokylttejä ties mille, ja tietenkin kuvaaminen oli myös kiellettyä. Olin jättänyt repun autoon, joten kamera killui kaulassa ja yritin miettiä kuumeisesti keinoa tehdä selväksi että en ole aikeissa räpsytellä kertaakaan. Pidin puhelimenkin visusti taskussa korostaakseni puhtaita jauhoja käsissäni.

Matka jatkui kohti alueen pohjoispäätä, jossa oli esillä tykkejä ja Punavankileirin muistomerkki:

Erkki Kannoston suunnitteleman, vuonna 1980 pystytetyn kivipaasin reliefissä on teksti "Lappeenrannassa 1918-1919 vangittujen ja teloitettujen punaisten muistoksi". Paasin takana olevan rinteen kerrotaan olleen joukkoteloitusten näyttämö.

Valkoisten vallattua Lappeenrannan 26. huhtikuuta 1918, aloitettiin myös lähialueita koskeva "puhdistus" eli punaisten järjestelmällinen vangitseminen. Jo ensimmäisenä päivänä vangiksi joutui noin 400 henkeä. Leirille joutui lopulta arviolta 3000 vankia, joista arviolta 600-700 menetti henkensä joko teloituksissa tai menehtyi kurjissa elinoloissa levinneisiin sairauksiin. Lappeenrannan vankileiri tunnettiinkin pahamaineisena, jossa mielivaltaiset teloitukset olivat arkipäivää, ja niiden kerrotaan alkaneen jo ennen virallisen vankileirin perustamista. 

Ihastelimme maisemia linnoituksen korkeilta valleilta, ja bongasimme käynnissä olevat miekkataisteluharjoituksetkin.

Kiersimme linnoitusalueen länsipuolta takaisin. Kahden hehtaarin kokoinen Vanhapuisto eli Pusupuisto on Lappeenrannan vanhin puisto. Hattujen sodassa Lappeenrannan taistelu käytiin tällä paikalla, ja sen on katsottu olleen yksi sodan ratkaisevimmista. Mutta mistä ihmeestä "Pusupuisto" -nimitys tulee? Sotien runtelema aukio elpyi pikkuhiljaa, ja puiden kasvamisen jälkeen puistosta tuli rauhallinen ja hämyisä kohtaamispaikka kaupunkilaisille.

Tänä vuonna satavuotisjuhliaan täyttävä Laululava on Otto-Iivari Meurmanin suunnittelema. Lavalla järjestetään konsertteja ja sitä vuokrataan muuhunkin tapahtumakäyttöön.

Rakennusta on restauroitu perusteellisemmin viimeksi vuonna 2017 ja se palautettiin mahdollisimman hyvin alkuperäiseen asuunsa. Alkuperäiset värisävyt saatiin selville poistamalla maalikerroksia yksi kerrallaan. Hankalaa kun ei ole värivalokuvia!

Laululavalta matkamme jatkui suoraan polkua pitkin kohti Antero Toikan vuodelta 1998 peräisin olevaa Portti -teosta. Harmaagraniittinen portti muistutti Minecraftia pelanneiden mielestä portaalia. Kuljimme portista varmuuden vuoksi samaa reittiä takaisinkin.

Aamupäivällä Lappeenrannan kirkon pihalla tutkimani Suomen ratsuväen muistomerkki antoi jo viittauksen ratsujoukkojen osuudesta tämän kaupungin historiaan. Tästäkin puistosta löytyi kunnianosoitus joukoille: Rakuunapatsas, joka on Pentti Papinojan käsialaa vuodelta 1982.

Ratsuväki-teema jatkui edelleen kun suuntasimme joensuulaisten hotellille, entisellä varuskunta-alueella, Rakuunamäellä, sijaitsevalle Hotelli Rakuunalle. Hotelli oli todellinen historiaintoilijan unelma - Mannerheim-ristin ritareiden mukaan nimettyjä huoneita! Hotellin yhteydessä toimiva pelikonemuseo oli piste i:n päälle. Ulkopuolisena piipahtaminen maksoi vain kaksi euroa. Jos tarvitsen majapaikkaa Lappeenrannasta, tiedän jo minne menen ehdottomasti!

Parinsadan metrin päässä sijaitsi kiinnostava panimo-ravintola, Tuju Taproom. Tujun tuotteita saattaa löytää suurempien markettien hyllyistäkin. Pumpattava Barbaari, Musta Vyö Karaokessa, Pummisetä: pakko nostaa hattua oluiden nimien keksijälle.

Otin todella erikoisen Parzan-pitsan: vuohenjuustoa, parsaa, pekonia, balsamicoa.. ja kyllä, mansikoita! Olen kuluttanut pitsaa varmaan yhtä paljon kuin keskiverto italialainen, ja nostan tämän elämyksen suosikkieni joukkoon.

Ravintolan palvelukin oli erinomaista. Hotellin lisäksi tiedän siis jo seuraavan reissun dinneripaikankin!

Lappeenrannassa riittää nähtävää seuraavillekin kerroille. Linnoitusalueella oli useampi museo, ja ne pitää ehdottomasti käydä kiertämässä. Salpalinjaakin haluan vielä joskus tutkia. Nyt kun autokin alkaa olla kunnossa jälleen, on aika laajentaa reviiriä lähikaupunkeja tutkimalla!

Koostin päivästämme tietenkin myös vlogin:

Onko Lappeenranta tuttu?

Saatat pitää myös näistä