Autoni ja vaatekaappini ovat ikuisuusprojekteja mutta ainakin on uutta taustamusiikkia

Viime päivät ovat pyörineet aikalailla auton remontoinnin ympärillä. Tomin työpäivät ovat venyneet kun kotiin saavuttua on pitänyt aloittaa uusi projekti. Yksi kerrallaan hylkäysperusteet ja korjauskehoitukset ovat yliviivautuneet, ja pian on aika kiiruhtaa jälkitarkastukseen ennen kuin joulutunnelma päättää palautua kojetauluun. Joululta tosin tuntui se hetki kun varovasti googleteltu, monen sadan euron arvioitu korjaamohinta voitiinkin välttää paria piuhaa heiluttelemalla.

Arkipäiville sattuneita vapaita on ollut pelaamisen lisäksi hyvä käyttää mihinkäs muuhunkaan kuin ikuisuusprojektiini, kaappien raivaamiseen. Miten voikaan löytää joka kerta jotain poisheitettävää vaikka kuinka perusteellisesti olisi käynyt kaiken läpi vain muutama kuukausi sitten?

Tavara menee tällä hetkellä hieman hitaammin kaupaksi Vintedissä, mutta eletäänkin parasta lomakautta. Ilahdun aina suuresti kun sovelluksesta kilahtaa viesti että joku on myyty - sehän tarkoittaa sitä, että saan pian hankkia jotain "toivelistaltani" (eli itse tykkäämistäni myyntiartikkeleista). Olen hyvän tovin onnistunut pitämään kiinni linjasta, että kulutan ostoksiini ainoastaan myynneillä tienattuja euroja. Postikulut ja Vintedin perimät lisämaksut syövät toki osansa, mutta täytyypähän myydä ensin pari tavaraa omista kätköistä ennen kuin saa yhden uuden hankinnan tilalle. Ja ehtii harkitsemaan, tarvitsenko tällaista todella.

Kesän bucketlistallani oli "laita kesämekko-asukuvia blogiin". No, se on vaatteidensovittelu-urakan myötä nyt osittain suoritettu! Selittelen itselleni, että kunnollisia mekon ulkoilutuspäiviä ei vain ole oikein ollut, mutta missä se kesä tosiaan luuraa? Menikö se jo, onko se vasta tulossa? On ollut niin sateista ja viileää että ei uskoisi olevan heinäkuu.

Puuhasteluihini tuli uutta taustamusiikkia, kun 26. kesäkuuta julkaistiin kaksi albumia joita olin odottanut kuin kuuta nousevaa:

Go-Jo: The Go-Jo Variety Show

 

Go-Jo on yksi uusimmista löydöistäni. Hän edusti viime vuoden Euroviisuissa Australiaa kappaleella Milkshake Man, mutta jäi rannalle semifinaaleissa. Olen katkeruuteni kanssa mennyt niinkin pitkälle että kehittelin salaliittoteorian: Go-Jo oli se henkilö, joka paljasti edustajien muodostaneen yhteisen chat-ryhmän, johon Israelin Yuval Raphaelia ei oltu kutsuttu.

Oli miten oli, hurahdin täysin artistin tuotantoon. Tämä albumi on hänen debyyttinsä, ja vaikka jäin kaipaamaan vanhempia, melankolisia indiepop-kappaleita, pidin älyttömästi tästä kokonaisuudesta. Albumin nimikin sen jo kertoo, luvassa on showmeininkiä ja "mainoskatkojakin" kappaleiden välissä. Mukana levyllä myös Erika Vikmanin kanssa tehty APPETITE -kappale. Viiden tähden viihdeohjelma!

The Pretty Reckless: Dear God

 

The Pretty Recklessin löysin Taylor Momsenin lähdettyä Gossip Girl -sarjasta. Ensimmäinen albumi, vuonna 2010 julkaistu Light Me Up on ikisuosikkini, mutta nautin tästä kokonaisuudesta myös suuresti. Momsen on yksi suurimmista inspiraation lähteistäni, hän uskalsi hypätä tekemään musiikkia vaikka Jenny Humphreyn rooli olisi kantanut, ja poikinut varmasti uusia tulevaisuudessakin.

Albumi on taattua TPR-laatua. Kokonaisuus on yhtenäinen ja Momsenin raspinen ääni pääsee todella oikeuksiinsa.

Mitä teille kuuluu? Oletteko löytäneet viime aikoina uutta musiikkia?

Saatat pitää myös näistä