Syksyinen Oulun reissu: Museo- ja tiedekeskus Tiima, Oulun kirjamessut, Hailuodon kiinteä yhteys ja Encore! -taidenäyttely

"Iisalamesta tulleita?"

Se oli merkkini siitä, että alan olla pian taas omieni joukossa. Lokakuun alussa puksuttelin rautateitse Ouluun, ja edessä oli jälleen kerran kiireisiä päiviä kaikenlaisen mukavan puuhastelun parissa. Tällä kertaa listallani oli museo- ja tiedekeskus Tiiman avajaiset, kirjamessut, Hailuodon uuden sillan ihastelu ja eihän Oulusta voi poistua ennen kuin on käynyt vähintään yhdessä taidenäyttelyssä.

Jouduin ottamaan omaa lomaa koulusta; tietoinen riski jonka olin päättänyt ottaa jo heinäkuussa junalippuja ostaessa, mutta onneksi en joutunut olemaan kovin monelta tunnilta pois. Otin läppärinkin mukaan jotta voisin pysyä ajan tasalla, mutta koska muuta puuhaa oli niin paljon, sain tehtyä ainoastaan yhden pakollisen palautuksen. Kantapään kärsimyksiä onkin paikkailtu pitkin syksyä.


Museo- ja tiedekeskus Tiima

Perjantaina 9.10. vietettiin Oulun uuden museo- ja tiedekeskus Tiiman avajaisia. Olin odottanut tätä museota kuin kuuta nousevaa, ja halusin ehdottomasti päästä kokemaan elämyksen heti kun mahdollista. Oulu on ollut ilman omaa museota aivan liian monta vuotta, kun Pohjois-Pohjanmaan museo sulki ovensa vuonna 2023.

Lue myös: Oulun uusi museo- ja tiedekeskus Tiima
Kuvat minusta otti äippä @miidasammale

Tältä Oulun reissulta jäi hauska muistoslogan: käy alle viikko Oulussa, päädy Kalevaan kahdesti. Tästä artikkelista minut voi bongata ensimmäisestä kuvasta:


Oulun kirjamessut

Oulun kolmannet kirjamessut olivat vilkkaat molempina päivinä.


Seuraava Kaleva-esiintymiseni löytäminen vaatii astetta tarkempaa silmää:

Kaleva: Oulun kirjamessujen lipunmyynti keskeytettiin hetkeksi suuren väkimäärän vuoksi - ensi vuoden tapahtumapaikkaa etsitään kuumeisesti (12.10.2026)
Sunnuntaina messupäivän päätteeksi pyysin äitiä ottamaan minusta asukuvia. WSOY:n kassin toimiessa asusteena ei käy epäselväksi mistä ollaan tulossa.

kuvat minusta otti äippä @miidasammale

t-paita New Yorker bleiseri Blue teddytakki Only shortsit Mango sukkahousut H&M kengät Converse

Raidallisesta bleiseristä tulee mieleen mafiapomon puvuntakki. Kyseessä on miesten takki, joten siinä on kunnolliset taskut. Olen löytänyt tämän kirpputorilta joskus monia vuosia sitten, mutta en ole käyttänyt sitä kovinkaan usein. Se on juuri sopiva kevyen takin alle: kun tarvitsee kerroksia mutta ei mitään kauhean lämmintä vielä.


Upouudet mustat Conssit pääsivät ulkoiluun Oulussa. Ei ole maailman järkevin ratkaisu lähteä reissun päälle uusilla kengillä, mutta olen ajanut loppuun niin monet samanlaiset tossut että luotin jalkojeni antavan anteeksi tällaisen rohkeuden. Ei mitään ongelmaa, ja eipähän tarvinnut harmitella värien suhteen, koska musta käy kaiken kanssa.
Nahkarotsi on luottotakkini, jota käytän ylivoimaisesti eniten, mutta päätin napata mukaan tämän toistaiseksi lähes käyttämättä jääneen teddytakin. Asetin itselleni paineen käyttää sitä ja tehdä päätös, jääkö se vielä kaappiin vai siirtyykö se Vinted-kassiin. Tykästyin tähän todella paljon! Olin ajatellut, ettei se kävisikään muun tyylini kanssa. Onhan se vähän hassun näköinen pidemmän bleiserin kanssa mutta menkööt.
Vasemmanpuoleisessa kuvassa varjo osuu sopivasti jalkaan ja näyttää siltä kuin minulla olisi mustat ylipolvensukat. Olisivat sopineet aivan hyvin, olisi ollut lämpimämpikin sellaisten kanssa!


Hailuodon kiinteä yhteys

Hailuodon sillat avattiin liikenteelle tänä kesänä. Ennen saarelle pääsi ainoastaan lautalla ja matka kesti noin puolisen tuntia; jos siis mahtui siihen seuraavaan lähtöön. Vilkkaimpina kesäsesonkeina on joutunut jonottamaan jopa tuntikausia.

Vajaa yhdeksän kilometriä pitkä yhteys yhdistää Hailuodon saaren mantereen puolelle Oulunsaloon. Huikun ja Riutun sillat ovat molemmat yli 700 metriä pitkiä. Loput matkasta ovat pengertietä, ja onhan se villi tunne auton kiitäessä kirjaimellisesti keskellä merta.
Merisilta ja Meriluoto -lautat on nyt siirretty Turkuun. Harmittaa, kesäisin tuo lauttamatka olisi voinut olla hieno elämys kiireettömämpään reissailuun. On kuitenkin varmasti taloudellisesti kestämätöntä ylläpitää lauttaa, jonka suurin käyttöaste sijoittuu vain osalle vuotta. Onneksi ehdin itse matkustamaan lautalla parikin kertaa.


Encore! -taidenäyttely (7.10. - 1.11.2026)

Osana kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaa Valveella oli Oulun Taiteilijaseuran jäsenien näyttely, jossa taiteilijoiden uusi ja vanha teos edustivat rinnakkain. Ideana oli esitellä niiden välistä yhteyttä.
Suosikkini oli ehdottomasti Eeva-Kaisa Jakkilan teokset Talvivalo (2013) ja Uusinto, emme koskaan löytäneet ratkaisua (2026). Pidän kovasti näistä lehdistä ja erityisesti puulle toteutetuista töistä, joita olen aiemminkin ihastellut.
Oululaisille ja turisteille vinkkinä, että Kulttuuritalo Valveen näyttelyihin on vapaa pääsy! Ajankohtaisin tieto näyttelyistä löytyy luonnollisesti Valveen sivuilta.


.. ja sitten kotimatkalle...

Lähdin kotimatkalle keskiviikkona eli ehdin viettää viisi kokonaista päivää Oulussa. Toimintaa oli, kuten postauksesta voi päätellä, mutta silti tuntui että monta asiaa jäi tekemättä. Sukulaisten luona ei oikein ehtinyt piipahdella, eikä kavereille soitella.

Olen lukuisilta aiemmilta reissuiltani kuitenkin oppinut, että ei kannata syyllistää itseään siitä, ettei ehdi eikä varsinkaan siitä ettei aina vain yksinkertaisesti jaksa. Olen joskus virittänyt aikatauluni tunnin tarkkuudelle ja ajanut paikasta toiseen renkaat sauhuten, ja ollut sitten kotimatkalla ihan loppu enkä lainkaan onnellinen suorituksestani. Ei se kavereistakaan kivalta tunnu, jos joudun ilmoittamaan jo ovella että mulla on sitten vaan tunti aikaa että laitas kahavia pöhiseen, täsä ei kerkiä kursailemaan. Parhaimpia ovat ne hetket, kun ollaan kiireettömästi yhdessä isolla porukalla - juuri niin kuin ennenkin, kuin en olisi koskaan Oulusta muuttanutkaan.

Aloitin junamatkalla lukemaan kirjamessuhankintaani. Se todella tempaa mukaansa enkä haluaisi sen loppuvan. Jatko-osa ilmestyy vasta toukokuussa, miten tässä malttaa odottaa. Kirja on siis minulla edelleen yöpöydällä kesken: tämä on paha tapani lukemisen suhteen.

..ja suoraan Betoniapproille!

Kipitin junasta päästyäni autolleni, jonka Tomi oli ajanut aseman parkkipaikalle. Nostimme matkatavarani kyytiin, vedin haalarit jalkaan ja eikun menoksi.

Harmittelin jo etukäteen, että appropassin täyttäminen saattaa jäädä kokonaan välistä. Pienellä suunnitelmallisuudella onnistuin kuitenkin pääsemään vielä mukaan. Tapahtuma alkoi jo neljältä ja kello kymmeneen asti olisi aikaa kerätä leimoja. Tomi kävi hakemassa minullekin passin ja rannekkeen jatkoille samalla kun haki omansa, joten pääsin vielä mukaan. Passien jako oli loppunut jo ennen kuin junani saapui kahdeksan aikaan Kouvolaan.


Ensimmäisessä paikassa ihmettelivät kun passini oli vielä tyhjä, mutta kerroin ottavani loppukirin vielä. Ehdin ansaitsemaan ensimmäisen tason merkinkin eli pyrähtämään neljässä kuppilassa.

Jatkoilla kahteen asti heiluttuani suuntasin takaisin autolle, nostin matkatavarani ulos ja suuntasin juna-aseman taksitolpalle. "Mistäs sie ilmestyit?" oli ihan validi kysymys siinä vaiheessa päivää - ja merkkini siitä, että kotona ollaan taas.

Saatat pitää myös näistä

Kommentit