Kuukausista julmimmasta selviää kun pitää itsensä tarpeeksi kiireisenä

"Huhtikuu
tämä valo mua hermostuttaa
huhtikuu
tunkee mun luomien taa
ja se pakottaa mua kolostani kaivautumaan
ylös ihmisten ilmoille taas"
Pauli Hanhiniemen Perunateatteri - Huhtikuu
Huhtikuuhun liittyy paljon voimakkaita muistoja, jotka nousevat mieleen joka kevät kuin sulavan lumen alta ilmestyen. Jokin tuntuu olevan aina eri tavalla, aivan kuin osaisin odottaa jotain ikävää jälleen tapahtuvaksi. Sysäsin tälläkin kertaa näitä ikäviä muistoja takaisin kirstun pohjalle, odotinhan huhtikuuta erityisellä innolla, sillä ensimmäisenä päivänä aloittaisin etuajassa kesätyöni. Riemuani ei kestänyt muutamaa tuntia pidempään, sillä samaan aikaan toisella puolen Suomea läheiseni terveydentila ei ollutkaan lähtenyt parempaan päin vaan hänet siirrettiin saattohoitoon. Aprillipäivänä ei jaksanut huvittaa mikään, ja iltapäivällä tuli huonoja uutisia.

Itsensä kiireisenä pitäminen on erinomainen keino etäännyttää tunteita. Työt, blogi, videoiden tekeminen ja saliharrastus täyttävät onneksi hyvin arkeani. Kesätyöt ovat lähteneet odotettua vaivattomammin käyntiin, sillä moni asia on iskostunut muistiin niin hyvin ja tulee rutiinilla. Työmatkojakin tulee odotettua, sillä nautiskelen silloin pienen annoksen äänikirjaa. Otin BookBeatiin pari ilmaista kuukautta Vintedistä saamani koodin avulla, ja pistin kuunteluun ensimmäisenä lukulistallani kauan odottaneen tiiliskiven, Kaikki se valo jota emme näe (alkup. All the Light We Cannot See, 2015). Upposin täysillä tarinaan, ja kuuntelen sitä nyt myös salilla.


Olen koittanut vältellä käyttämästä sanaa "kevätsiivous" jotta en säikäyttäisi itseäni liian korkeilla odotuksilla. Sanasta tulee nimittäin päällimäisimpänä mieleen ikkunanpesu, mattojen tamppaus ja lattiasta kattoon kuuraaminen. Ei kerralla sellaista hullunmyllyä, kiitos. Alkuvuoden raivausurakka jatkuu siis edelleen ulottuen yhä syvemmälle lipaston laatikoihin, sillä mitä vähemmän ylimääräistä kuormaa ympärillä, sitä rauhallisempi mielikin.
Mitä, siellähän on yhdet Conversetkin läjässä! Olenkin jo myöntänyt olevani höpsönä näihin ikonisiin koristossuihin. Pakko luovuttaa kuitenkin yhden parin kohdalla; pohjat ovat niin sileäksi kuluneet että pikkukivet tuntuvat läpi. Nämä on ostettu käytettynä kokonaisella kahdella eurolla, joten ehkä ne ovat palvelleet jo koko rahan edestä.

Kaikkea sitä jaksaa ihminen säilöä: kuivuneita tusseja ja surkealaatuisia puukyniä, ovat vieneet turhaa tilaa jo hyvän tovin.

Meikkikokoelmasta karsin muutaman vanhentuneen ja käyttämättä jääneen tuotteen. W7:n kirkas päällyslakkaa kun yritin käyttää muutaman kerran, piti vain todeta että säästin väärässä paikassa - tämä pehmentää kaikki lakkani jos se ylipäätään suostuu levittymään tasaisesti. Pari iäkkäämpää huulipunaa ja ripsiväri saa lähdöt myös, sekä Lumenen joulukalenterista tullut täysin käyttämättä jäänyt poskipuna. Naamassani on jo tarpeeksi punaisuutta ettei sitä tarvitse lisätä yhtään.

Kissanpennulla ja pentagrammilla koristeltu Darksiden toppi on yksi iäkkäimmistä vaatekappaleistani; olen tilannut sen muistaakseni Attitude Clothingilta kun olin lukiossa. Kun aloitin kulkemaan salilla kolme vuotta sitten, tästä topista tuli yksi salitopeistani ja onkin ollut koetuksen alla. Siihen on tullut paljon reikiä ja rispaantumista, joten on aika luopua siitä. Leikkasin hienon kuvan kuitenkin irti odottelemaan jotain projektia.


Onko huhtikuu kuukausista julmin?

Saatat pitää myös näistä

Kommentit

  1. Kevätsiivous on jäänyt minullakin tekemättä jo kolmatta vuotta putkeen. Sen verran paljon on ollut muuta tekemistä, lähinnä töitä. Ymmärrän hyvin, kun kirjoitit, että työllistyminen on ollut kevään iloisimpia asioita. Itsekin pidän omasta työstäni, ja tiedän miltä tuntuu, kun pääsee tekemään jotakin oikeasti konkreettista. Se tuo arkeen rytmiä ja usein myös aika paljon iloa.
    Itselläni on käytössä jopa lähes 50 vuotta vanhoja vaatteita. Osa niistä on äidiltäni perittyjä turkiksia, joita hän ei enää jaksa käyttää, mutta joukossa on myös 30 vuotta vanhoja juhlakenkiä ja mekkoja, joita käytän harvemmin, sekä todella laadukkaita päällystakkeja. Minulla on myös yksi rajauskynä, jonka ostin laivalta jotain 25 vuotta sitten ja käytän sitä usein, mutta se tuntuu kuluvan uskomattoman hitaasti.
    Mutta kyllä, olen itsekin äskettäin heittänyt pois meikkejä, joille ei lopulta löytynyt käyttöä. Meikit ovatkin yksi vaikeimmista kohdista osua oikeaan: joskus sävy tai koostumus ei vain toimi omalla iholla, ja silloin sille ei oikein voi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki ja vapaa ovat taas alkaneet erottua selkeästi kun on työ mihin mennä :) mieluinen paikka kun on vielä lisäksi niin ei harmita yhtään!

      Ennen on tehty kestämään! :D jopa pikamuotiketjujen vanhat vaatteet ovat olleet ennen parempia. Satoja pesuja myöhemminkin ovat edelleen käytössä.

      Samaa mieltä, on todellista arpomista saada meikit osumaan oikeaan. Ja kun litrahinnat eivät ole mikään halpoja..

      Poista
  2. Voi ei, ikävä kuulla läheisestäsi :( Voimia sinne.

    Onneksi kesätyö on lähtenyt hyvin käyntiin ja onnittelut muuten paikasta <3 Teetkö millaisia viikkotunteja yleensä? Kiva myös että työt alkoivat jo hyvissä ajoin :)

    Täälläkin kevätsiivous tekemättä, kun asunto on täysi kaaos (putki)rempan takia. Odotan niin, että saan tavarat takaisin eteiseen ja aloitettua parvekkeen kevätsiivouksen, se kun on tällä hetkellä rojuvarasto :D

    Mutta pakko todeta, että julmin ja vuoden hirvein kuukausi on omalla matikallani maaliskuu, loskaa, katuhiekkaa (astmaatikolle todella paha) ja ei oikein mitään kivaa koskaan maaliskuussa, mutta siitäkin selvittiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3 osanotosta että onnitteluista!

      Osa-aikaista eli jää aikaa sitten myös kesäriennoillekin, heh! Oli mukava aloittaa hyvissä ajoin ennen lomasesonkia, on ollut huomattavasti rauhallisempaa niin on ehtinyt päästä kiinni hommiin askel kerrallaan.

      Kieltämättä, tässä vaiheessa on hiekatkin jo lakaistu ja pahin pölinä on jo takana! Maaliskuu on tosiaankin yleensä se pahin loskakuukausikin.

      Poista
  3. Voimahalaus sinulle läheisesi tilanteen takia ♥

    Upea juttu, että sinun kesätyösi on startannut. Kummityttöni etsii epätoivoisesti kesätöitä
    mutta mitään ei ole vielä saanut. Kirjoittaa nyt keväällä ja olisi todella halukas tekemään jotain
    hyödyllistä mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.

    Minä teen yleensä "joulusiivon" eli joulukuun alkupuolella laitan kierrätykseen tavaroita, joista
    voin hyvin luopua. Aiemmin kävin myymässä kirppareilla mutta viime aikoina olen ollut niin
    kiireinen etten ole ehtinyt. Mietin juuri, että tennareita minulla on ollut vaikka kuinka paljon mutta
    ei yhtään Converseja. En osaa sanoa syytä miksen ole ostanut koskaan...

    T.S.Eliotin kuuluisa runoelma Autio maa, joka alkaa sanoin ""Huhtikuu on kuukausista julmin..." on vaikuttava. Muistan, että kun korona alkoi tein blogiini kirjoituksen juuri, jossa käsiteltiin runon sanomaa. Runoelma kirjoitettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja siitä varmasti myös kumpusi tuo "julmuus". T.S.Eliotin Autiomaa loppuu kuitenkin kolmeen sanskriitinkieliseen sanaan - shantih shantih shantih (anna, osoita myötätuntoa, hallitse itsesi). Nämä sanat esiintyvät intialaisessa tarussa, jossa jumalien ja ihmisten isä toistaa kolmesti tavun DA, josta sanat johdetaan. Huhtikuu voi hyvin siis olla aivan erinomainen kuukausi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon <3

      Voi ei, tosi inhottava tilanne kun intoa olisi mutta ei vaan löydy :( varsinkin noin nuorelle voi olla itsetunnon kolaus kun ei huolita vaikka olisi kuinka innokas touhuamaan. Pääasia että ei ota itseensä tätä, työelämän tilanne on vain aivan kauhea nyt!

      Ennen joulua olisi hyvä raivata myös, koska uutta tavaraa pukkaa kuitenkin aina ovesta..

      Juurikin tuota pyörittelin päässäni, yksi lauseista joka nousee mieleen heti kun kuulee sanan huhtikuu. Kiinnostava tarina sillä, pitääpä lukea kirjoituksesi! Niimpä, kaikki voi olla myös asenteesta kiinni :D vielä ehtii kääntää kuukausi hyväksi!

      Poista
  4. Ikävä kuulla huonoista uutisista! Kyllähän ne vaan niin kovasti vaikuttaa omaan elämään ja niitä murehtii päivittäin. Pahinta kun asialle ei voi tehdä mitään, että se paranisi..
    Huhtikuu sitten noin muuten on tällainen harmaa kokonaisuus, ainakin vielä täällä päin. Hiekoitushiekka pölyää, allergian ensioireet ovat iskeneet, luonto on vielä ruskeaa ja aurinko paistaa, jos paistaa, todella kirkkaasti. Myyristä tuntuu varmaan samalta kun käyvät maanpinnalla - häikäisee ja haluaa vetää vain verhot eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, sitä se elämä on ja täytyy vain antaa itselleen luvan surra nyt.. siinä on hyvät ja huonot puolensa että koskaan ei tiedä mitä päivä tuo tullessaan.

      Aurinko paistaa tosiaan kirkkaasti, tai ainakin tuntuu siltä talven jälkeen. Verhojen takana on vielä mukavampi lymyillä keskellä päivää!

      Poista

Lähetä kommentti

Kaunis kiitos kommentistasi! ♡