Työttömän status on vaihtunut etuajassa kausityöntekijäksi, voi tätä riemua! Alkuperäisen suunnitelman mukaan olisin aloittanut työt vasta toukokuun alussa, mutta koska apukäsiä tarvittiin jo nyt ja seinät ovat aikapäiviä sitten kaatuneet päälle, olin tietenkin heti valmiina ryömimään pölyn keskeltä ja tarttumaan toimeen. Kyseessä on siis sama paikka jossa olin koko viime kesän, ja ennen kaikkea hihkun innosta päästä taas näkemään kaikkia ihania työtovereita! Että voi ihminen olla onnellinen kun saa herätä aamulla herätyskelloon ja saa luvan mennä töihin. Tulee olo, että on taas osa yhteiskuntaa ja saa ihmisarvonsa takaisin. Väliaikaisesti, mutta otan sen.
Aivan ensiminuuteista asti piti koittaa pidätellä liikutuksenkyyneliä. Joo, minä olen se ihminen joka tirauttelee heti kun Suvivirsi pärähtää soimaan, hääpari sanoo tahdon tai lapsi kävelee hattaran kanssa vastaan. Herkistyn onnellisista hetkistä; iloitsin taitavien näyttelijöiden kovan työn tuloksista, ja siitä kun uskalsin lähteä yksin liikenteeseen ja olen nyt täällä, muina muikkeleina vaan muiden ihmisten seassa. Esitys oli todella hieno, kyllä kannatti lähteä.
Syksyllä osallistuin PKI-porukkalaisten mukana pubivisaan, ja oli korkea aika rohkaistua kokeilemaan myös Murhamysteeriä! Kuten kuvasta näkyy, mysteerisiä suttuja syntyikin tässä Old Tom's -baarin järjestämässä visassa. Pyörittelimme Yhdysvalloissa sijaitsevaa kaupunkia, jonka nimessä on jokin puulaji. Palmsprings vai Oakland, ja se oli tietenkin juuri se toinen minkä arvoimme vastaukseksi. Kävin yläasteella ja lukiossa kreikan tunneilla, ja siitä sattui olemaan yllättävän suuri hyöty tähän kisailuun: piti löytää oikea numerosarja piiiiitkästä sanasta josta selvisi montako kulmaa kappaleessa on. Jos en olisi osannut kreikkaa, tehtävä olisi ollut aivan hepreaa. Tiedän, olen kielitaitoisen lisäksi ihan älyttömän hauskakin.
Sen lisäksi, että olen päässyt taas työelämään kiinni, on elämässä tapahtunut muitakin muutoksia. Tuntuu kuin eläisin aivan uutta arkea, kun olen blogin rinnalla aloittanut myös vlogien tekemisen Youtubeen. Pari videota olen jo saanut ulos. Hävettävän huonoja omastakin mielestä, mutta ei ole ainakaan minkäänlaista stressiä että pitäisi yltää jollekin tietylle tasolle - minkäänlaista tasoa kun ei ole.
Asioita jotka ovat vloggaamisen aloittamisen jälkeen yllättäneet:
1. Miten paljon sitä materiaalia pitää kerryttää ennen kuin voi saada edes kymmenen minuutin videon. Kun luulee saaneensa tarpeeksi materiaalia vähintään kokoillan elokuvaan, todellisuudessa käyttökelpoista tuotosta on juuri ja juuri kolmen minuutin verran. Muutaman sekunnin klipeistä kun koittaa koostaa arkivlogia, tarvitsee niitä pätkiä aika paljon. Ja sekava sillisalaatti it is.
2. Kuinka kameralle höpöttäminen ei olekaan niin kamalaa, ja turhaa sellaistakin on tullut pelättyä. Muiden videoillahan kaikki näyttää niin vaivattomalta! Vaikka se tuntuu hölmöltä painaa videotallennus päälle ja keskustella vain linssille, ne ovat juuri sitä materiaalia mistä saa ihan itseäänkin varten arkeaan muistoksi.
3. Kuinka paljon aikaa editoimiseen menee. Voi johtua myös omasta perfektionismista, mutta onneksi en edes osaa tehdä mitään hienoja efektejä, koska niitä hioisin maailmanloppuun asti. Olen ottanut asenteeksi sen, että pääasia että se turautus pitää vain saada pihalle - jokainen uusi video on aina uusi mahdollisuus tehdä parempaa.
Olen huomannut, että kamerani on vähemmällä käytöllä kuin puhelimen videotaltiointi. Toisaalta, valokuvattua tulee enemmän kun oikeasti lähtee ajan kanssa käymään jossain, ja viimeiset pari kuukautta olen ollut lähinnä mökittäytyneenä kotiin. Oulussa käydessäkin annoin enemmän huomiota videoimiselle, jotta saisin siihen harjoitusta. Joten aika näyttää mitä tällä blogi + vlogi -yhdistelmällä syntyy!
Se siitä vloggailusta, palataan takaisin bloggailuun ja kuulumisiin kirjallisessa muodossa. Kävin pitkästä aikaa teatterissa! Halusin nähdä Kouvolan teatterissa Hiljaiset sillat -musikaalin, ja rohkaistuin lopulta lähtemään liikenteeseen yksin. Tarina on entuudesta hyvin tuttu, sillä olen lukenut Robert James Wallerin kirjan (alkup. The Bridges of Madison County, 1992) ja katsonut vuonna 1995 ensi-iltansa saaneen elokuvan.
En ole ennen ollut ollenkaan musikaali-ihminen. Ehkä käsitykseni moisesta rajoittui aikoinaan lähinnä yhteen milleniaalien sukupolvikokemukseen eli High School Musicaliin, jota en viittä minuuttia kauempaa jaksanut katsoa. Esimerkiksi pari vuotta sitten elokuvateatterit valloittaneet Mean Girls ja Joker: Folie à Deux -elokuvat saivat minut innostumaan lisää musikaaleistakin.
Olen nähnyt PARAS.KESÄ.IKINÄ. -porukkaa eri kokoonpanoilla viime viikkoina usean kerran. Mukavaa miten yhteinen tekeminen jatkuu edelleen, vaikkakin pienemmissä ryhmissä. Kävimme Biltemassa naurettavan edullisella aamupalalla (eli puuro, sämpylä, kahvi ja mehu hintaan 1,5e!) ja viihdyimme parituntisen aivan heittämällä.
PARAS.KESÄ.IKINÄ. -hanke toteutetaan muuten tänäkin kesänä Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Rovaniemellä ja tietenkin myös täällä Kouvolassa. Se on tarkoitettu yhdistämään yksinäiseksi itsensä kokevia ihmisiä, ja kaikki aktiviteetit ovat oman alueen yritysten sponsoroimia. Esimerkiksi täällä Kouvolassa meille oli järjestetty muun muassa puisto-piknikkejä, kierros tehdasmuseo Verlassa ja pääsylippuja tapahtumiin. Haku avautuu taas toukokuun ensimmäisenä päivänä! Viime kesän kokemuksistani voi käydä lukemassa tästä postauksesta.
Nämä herkulliset juomat ovat lukupiirimme kokouksesta Espresso Housessa. Päivä oli todellakin keväinen ja kaikki halusivat jotain kylmää juotavaa kuten kuvasta näkyy. Olin juonut kahvia jo kotona, joten testasin ensimmäistä kertaa Booster Peachin.
On ollut hauskaa olla mukana lukupiirissä, sillä tulee luettua kirjoja joihin ei välttämättä muuten tarttuisi, saati edes tietäisi niiden olemassaolosta jos ne poikkeavat omasta mausta. Edellinen kirjamme oli Elina Rouhiaisen Tuntematon taivas (Tammi, 2022), pidin siitä kovasti! Seuraavaksi valikoitui Sini Helmisen Kunnes kuolen (Myllylahti Oy, 2024), mihin en ole vielä ehtinyt tarttua. Miksi kirjastosta vapautuu aina kerralla monta suosittua teosta ja sitten ne on pakko lukea kauhealla kiireellä ellei halua palata takaisin vuoden mittaiseen jonoon..
Mikä voisi olla sinun vahvuutesi pubivisassa tai mysteerin ratkaisemisessa?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡