Kevään merkkejä, kiekkohuumaa Kouvolassa ja urasuunnittelua

Paljastus kulissien takaa: aina kun muodostelen blogipostauksiani, täytän tyhjiä kohtia kuvien ympärillä tälläämällä siihen "aaaaaaa" -tekstin. Se symboloi siis kohtaa, johon haluan lisätä tekstiä vielä myöhemmin. Helpottaa huomattavasti viimesilausten tekemistä, kun kuvat ja teksti ovat jo omilla paikoillaan. Tämäkin postaus alkoi tuolla tutulla vokaalijonolla, ja se oikeastaan kuvaa vähän mielentilaakin.

Tällä hetkellä on todella monta rautaa tulessa, ja syksyn tilanne on vielä aivan auki. Täytyy vain taas luottaa siihen, että asiat menevät omalla painollaan, ja keskittyä nauttimaan käsillä olevasta vuodenajasta.

1.5. vappupäivän piknikillä Keskuspuistossa

11.5. samassa puistossa

Mitkä ovat varmoja keväänmerkkejä? Euroviisut tietenkin. Se kun Aupairit -sarjasta ilmestyy uusi tuotantokausi. Ja jääkiekon MM-kisat ovat aivan nurkan takana. Pitkästä aikaa on kiinnostanut myös SM-liiga, johtuen paikallisen KooKoon menestyksestä.

Töissä kuumimpana puheenaiheena sekä työtovereiden että asiakkaiden kanssa onkin ollut nimenomaan liigapelit. Lauantaina kävimme torilla kisakatsomossakin. Tosi hienoa että tuollainen on voitu järjestää! Kun Tappara teki ensimmäisen maalin, oli torilla hiljaista kuin kirkossa ja olisi voinut kuulla yskäisynkin toiselta puolen.

Maanantaina KooKoolla oli mahdollisuus kultaan. Pohdimme etukäteen että mikäli tilanne on toisen erän jälkeen suotuisan näköinen, suuntaamme toria kohti siltä varalta että mayhem alkaa. Töihin piti mennä seuraavana päivänä, mutta kyllä nyt pitää torilla käydä juhlimassa! Ehdimme viimeiseen viisiminuuttiseen, mutta tori oli lopulta peruttu tältä kertaa. Väkeä oli niin paljon ettei meinannut mahtua mukaan.

Tänäänhän se vihdoinkin ratkeaa, kumpi vie. Olisi hauskaa päästä torijuhliin, varsinkin kun tämä kultamitali olisi Kouvolan ensimmäinen. Olen ollut näkemässä miten Kärppien voitto pistää koko Oulun sekaisin, ja olisin niin onnellinen kouvolalaisten puolesta jos kulta napsahtaisi.

Arki itsessään pyörii tasaiseen tahtiin, näistä jokavuotisista hulinoista huolimatta. Työvuoroni ovat sopivan vaihtelevia ja ne tuovat hauskan rytmin viikkoihin - voi käydä keskellä viikkoa lounaalla tai lukupiirin kokoontumisessa. Olen aika vähän suunnitellut kesärientoja etukäteen, koska haluan painaa mahdollisimman paljon duunia kun sitä kerrankin on. Olisi kuitenkin kiva laatia jonkinnäköinen bucketlista kesälle, edellisestä kerrasta on kolme vuotta aikaa!

Kävin määrätyllä työvoimaviranomaisen tapaamisellakin kun sattui olemaan vapaapäivä. Hämmästyin kun tajusin, että en ole koskaan aiemmin tainnut käydä tapaamisella ihan paikan päällä! Lukion ja matkailualan jälkeen etsin polkuani epätoivoisena monta vuotta, ja olisin kaivannut jonkun kuuntelevan korvan ja enemmän apua tukiviidakossa seikkailuun. Kyllähän he soittelivat joskus, lähinnä silloin kun olin unohtanut ruksia jotain järjestelmästä, mutta koskaan ei aktivoitu liikkumaan kotoa pois edes niille kuuluisille CV-kursseille.

Vaikka vapaapäivästä tunnin käyttäminen virastossa istumiseen tuntui ajatuksena vähän turhauttavalta, pääsin sentään kyselemään korkeakouluopinnoista. Ennen kaikkea kaipaan kannustusta, sitä että joku on minun puolella, kaikkien näiden vuosien taistelun jälkeen. Nyt on saatu päivitettyä tilanteeni, ja opiskelupaikan saaminen ratkaisee syksystä eteenpäin. Mutta koitetaan nyt tosiaan keskittyä tähän hetkeen.

Kuluuko sinunkin toukokuusi television äärellä? Kumpi vie tänään, KooKoo vai Tappara?

Saatat pitää myös näistä