Lapsena lempieläimeni ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Keräilin ihan kaikkea missä sattui olemaan kettu - minulla oli pehmoleluja, t-paita, posliinisiakin repolaisia hyllyssä. Lähikirjaston lastenkirjojen hyllystä löysin ala-asteella teoksen, jonka kannessa oli suloinen ketunpentu, juuri sellainen ihana pörröpallo jollaisen olisin toivonut itsekin löytäväni metsäseikkailuillani.
Tarinan pääosassa on Mandy Hope, joka löytää ystävänsä Jamesin kanssa ansaan jääneen ketun. Sen viereltä löytyy myös aivan vastasyntynyt poikanen, ja lapset ryhtyvät tietenkin pelastustoimiin. Mandyn vanhemmilla on eläinklinikka Eläinten Arkki, ja siellä ketuista pidetään hyvä huoli.
Luin tämän monta kertaa, kirja on sopivan lyhyt juurikin ala-asteikäiselle. Edellisestä kerrasta on kulunut reilusti yli kaksikymmentä vuotta, mutta kirja ilmeisesti teki jo aikoinaan vaikutuksen kun muistan tarinan ja kansikuvan edelleen.
"Mandy istui maassa ja silitti ketun syvänpunaista turkkia. Hän katseli miten poikanen kamppaili elämänsä puolesta ja mietti miten kukaan oli voinut olla niin julma." (s.17)
Ketunpentu saa nimen Onnekas, ja ovelana repolaisena se tulee aiheuttamaan monenlaista kepposta. Mandy on kovin kiintynyt poikaseen, mutta ymmärtää miksi sitä ei saa liiaksi kesyttää - villieläimen paikka on luonnossa.
Tarina on jännittäviä käänteitä täynnä, mutta pääosin se on hyväntuulinen onnellisine loppuineen. Kirja kuvailee maailmaa hyvin lasten näkökulmasta, esimerkiksi jako hyviin ja pahoihin ihmisiin on hyvin mustavalkoinen. Kettuja metsästävä "pääpahis", Sam Western, on tietenkin käytökseltään aina todella törkeä, ja aiheuttaa närkästystä ja pelkoa muissa aikuisissakin.
Eläinten arkki -sarjassa on monta muutakin osaa erilaisista eläimistä.
Valitsin tämän kirjan kohtaan 5) Lue kirja josta pidit lapsena tai nuorena
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡