Lapsena lempieläimeni ei jäänyt kenellekään epäselväksi. Keräilin ihan kaikkea missä sattui olemaan kettu - minulla oli pehmoleluja, t-paita, posliinisiakin repolaisia hyllyssä. Lähikirjaston lastenkirjojen hyllystä löysin ala-asteella teoksen, jonka kannessa oli suloinen ketunpentu, juuri sellainen ihana pörröpallo jollaisen olisin toivonut itsekin löytäväni metsäseikkailuillani.
Tarinan pääosassa on Mandy Hope, joka löytää ystävänsä Jamesin kanssa ansaan jääneen ketun. Sen viereltä löytyy myös aivan vastasyntynyt poikanen, ja lapset ryhtyvät tietenkin pelastustoimiin. Mandyn vanhemmilla on eläinklinikka Eläinten Arkki, ja siellä ketuista pidetään hyvä huoli.
Luin tämän monta kertaa, kirja on sopivan lyhyt juurikin ala-asteikäiselle. Edellisestä kerrasta on kulunut reilusti yli kaksikymmentä vuotta, mutta kirja ilmeisesti teki jo aikoinaan vaikutuksen kun muistan tarinan ja kansikuvan edelleen.
Tarinan pääosassa on Mandy Hope, joka löytää ystävänsä Jamesin kanssa ansaan jääneen ketun. Sen viereltä löytyy myös aivan vastasyntynyt poikanen, ja lapset ryhtyvät tietenkin pelastustoimiin. Mandyn vanhemmilla on eläinklinikka Eläinten Arkki, ja siellä ketuista pidetään hyvä huoli.
"Mandy istui maassa ja silitti ketun syvänpunaista turkkia. Hän katseli miten poikanen kamppaili elämänsä puolesta ja mietti miten kukaan oli voinut olla niin julma." (s.17)
Ketunpentu saa nimen Onnekas, ja ovelana repolaisena se tulee aiheuttamaan monenlaista kepposta. Mandy on kovin kiintynyt poikaseen, mutta ymmärtää miksi sitä ei saa liiaksi kesyttää - villieläimen paikka on luonnossa.
Tarina on jännittäviä käänteitä täynnä, mutta pääosin se on hyväntuulinen onnellisine loppuineen. Kirja kuvailee maailmaa hyvin lasten näkökulmasta, esimerkiksi jako hyviin ja pahoihin ihmisiin on hyvin mustavalkoinen. Kettuja metsästävä "pääpahis", Sam Western, on tietenkin käytökseltään aina todella törkeä, ja aiheuttaa närkästystä ja pelkoa muissa aikuisissakin.
Eläinten arkki -sarjassa on monta muutakin osaa erilaisista eläimistä.
Valitsin tämän kirjan kohtaan 5) Lue kirja josta pidit lapsena tai nuorena

Tämä onkin oiva aihe. Harvemmin sitä enää tulee tartuttua lapsuuden tai nuoruuden suosikkeihin. Ehkäpä suurin suosikkini ala-asteelta 90-luvun alussa olivat Viisikot. Niistä on vain niin hyvät muistot. Pääsi seikkailuille, kun oma arki oli olevinaan vähän tylsää. Kirjathan oli kirjoitettu jo kauan aiemmin, mutta siihen en kiinnittänyt lapsena mitään huomiota. Hyvin upposivat!
VastaaPoistaParasta lukemisessa - pääsee sukeltamaan toiseen maailmaan! :)
PoistaKetut ovat ihania, miunkin lempieläimiä. <3 Pitää napata tämä vinkki ylös, lapsi ei ole tainnut vielä lukea tätä. :) Nuorena omia lemppareita oli mm. Taru Sormusten Herrasta, Ajanpyörä- sarja, Seitsemän Porttia ja Replicat, varmaan tuttuja siullekin suurin osa näistä. ^^
VastaaPoistaKaikki ovat tuttuja, mutta vain TSH olen lukenut/katsonut elokuvat. Jossain äidin kirjahyllyssä pitäisi olla vielä se tiiliskivi missä on koko trilogia.. menisi koko kesä sen kanssa!
Poista