Mustakissa Design julkaisi kesäuutuuksia 10.6. ja samalla tarjolle tuli myös rajallinen määrä Kesäkirjeitä! Yli puolen tunnin ajan päivitin ja turhauduin kaatuilevaan sivustoon, koska en ollut todellakaan ainoa joka oli tullut tekemään ostoksia. Kirjeen lisäksi halusin pari muutakin tuotetta. Aina kun olin saanut kaiken klikkailtua, ostoskori tyhjeni itsekseen. Jouduin lisäämään ne hitaasti yksi kerrallaan uudelleen ainakin seitsemän kertaa, mutta lopulta pääsin läpi!
Mitä Kesäkirje oikein piti sisällään? Tällaiselle bujoilijalle ihan täydellisiä juttuja - kesäisen salaatin reseptin, pientä puuhasteltavaa vaikka sadepäivän ratoksi, tarroja, postikortin sekä kirjepaperia. Erityisesti ilahduin pitkästä kirjeestä, se oli tosiaan kuin kirjekaverilta saapunut. Jos jatkossakin tulee tällaisia, vaikka eri vuodenaikoihin tai juhlapyhiin liittyen, haluan ehdottomasti tilata!
Ennen Kesäkirjeen ilmestymistä olin katsellut jo paria muutakin tuotetta jotka haluaisin hankkia verkkokaupasta. Olen nyt virallisesti aloittanut valmistautumiseni tulevaan opiskelijaelämään, eli hankkinut ensimmäisen haalarimerkkini! Tarran laitan läppäriin:
Toinen kohde jonka vuoksi olin napannut kamerani mukaan, oli tietenkin Myllykosken kirkko. Yksi harrastuksistanihan on kirkkobongaus. Olen tehnyt siitä oman postauksen ja kerään bongailujani tälle sivulle.
Sankarivainajien hautausmaa, jossa 118 henkensä sodissa menettänyttä lepää.
In Memoriam -muistomerkki on Oskari Jauhiaisen käsialaa.
Karjalaan jääneiden muistomerkki.
Juhannus menee samalla kaavalla kuin viime vuonnakin: olen ihan vain kotosalla yksinäni.
Aattona olin töissä, ja asiakkaita riitti päiväsaikaan, mutta illaksi hiljeni. Kahvihuoneesa oli tarjolla monenlaista herkkua: voileipäkakkua, sipsiä, mansikoita ja jäätelöä.
Töiden jälkeen päätin ihan vain hengailla kotosalla, pelailla ja katsella elokuvia. Aivotnarikkaan-osastoa edusti After -elokuvasarja, jonka kolme viimeistä osaa olin löytänyt kirjaston hyllystä. Kahdesta ensimmäisestä oli aika kullannut muistot, joten taidan jättää tuohon kolmoseen koska tuskin tarina enää ainakaan paranee. Tomi otti hiljattain Disney+:n ja selattuani sen valikoimaa, tajusin etten ole koskaan katsonut Prinsessapäiväkirjoja!
En malta odottaa, että saan haalarini! Ompeleminen ei ole todellakaan suosikkipuuhaani, mutta siinä sentään näkee sitten työnsä jäljen.
Eräänä sateisena päivänä tieni vei Myllykoskelle. Tarkoituksena oli kyyditä kaveri terveyskeskukselta kotiin, ja yhdistin samalle ajomatkalle muitakin menoja. Kävin pyörähtämässä autopurkaamolla metsästämässä umpioita ja takavaloa autooni, koska sain niistä korjauskehoitukset katsastuslappuuni. Nehän ovat aika hinnakkaita uutena, eikä kannata enää tuohon koslaan sellaisia laittaa ellei ole aivan pakko. Takavalon halkeamakaan ei ole vielä kriittinen, valo toimii aivan hyvin, mutta jos katsastaja kirjaa vian ylös niin ei auta itku markkinoilla. Ignooratahan sen toki voi, kuten kaksi aiempaakin omistajaa ovat papereiden mukaan tehneet.
Se niistä autojutuista. Olin ottanut kamerankin mukaan, jotta voisin kuvailla hieman:
Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa aukesi harmillisesti vasta myöhemmin, joten kirjakaupan kiertely, kirjahallin penkominen ja kesäkahvilassa käynti jäivät jollekin toiselle kerralle. Viime kesänä kävin Dekkaripäivillä, ehkä piipahdan tänä vuonna myös.
Olen ajanut tästä kirkosta ohi useamman kerran, mutta lähempää en ole sitä päässyt tutkimaan. On muutenkin kulunut pitkä aika kun olen viimeksi kierrellyt kirkkojen perässä.
400-paikkainen kirkko valmistui hieman ennen sotia, vuonna 1936. Sen on suunnitellut W. G. Palmqvist. 45 metriä korkea torni erottuu kauas.
Rauhalliselta kirkkopihalta löytyi myös tutkittavaa ja kuvattavaa:
Olen tottunut aikaiseen päivärytmiin, joten uni alkoi pikkuhiljaa soitella. Kaikki päivän aikana herkuttelu saattoi vaikuttaa nukahtamiseen, joten keskellä yötä löysin itseni lukemasta parvekkeella. Oli ihanan hiljaista satunnaisia liikenteen ääniä ja lintujen huutelua lukuunottamatta.
Juhannuspäivälle olisi ollut tiedossa puistopiknik, mutta jäin kärvistelemään menkkakipuisena kotiin. Hyvin harvoin menevät kivuttomasti ja oireitta ohi, useimmiten siilipalloksi käpertyminen ja kohdulliseksi syntymisestä valittaminen on ainoita asioita mitä jaksan tehdä. Tomi saapui kotiin illalla, ja kävimme vielä kauppareissulla ja ajamassa myöhäisillan kyläringin katsellen Kouvolan juhannusmenoja. Väkeä ei ollut kovinkaan paljoa liikkeellä, vain parissa baarissakin näytti olevan porukkaa.
Juhannusviikon puuhia löytyy myös vlogimuodossa:
Miten muiden juhannus meni?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡