"Toisinaan rakastavin teko on antaa toisen oppia asioita kantapään kautta. Joskus omien voimien takaisin saaminen edellyttää, että emme yritä ratkaista kaikkien muiden ongelmia ja selitellä heidän käytöstään." (s.258)
Tiivistetysti, kirjassa on kyse kontrolloimisesta luopumisesta. On aika lopettaa muiden mielipiteiden ja valintojen miettiminen, ja toisten "pelastaminen" heidän omilta valinnoiltaan. Täytyy antaa heidän tehdä mitä tekevät, ja antaa itsensä pysyä ulkopuolella.
Robbins on aiemmin julkaissut self-help -teokset Stop Saying You're Fine (2011), 5 sekunnin sääntö (The 5 Second Rule, 2017) ja Ylävitonen itselle - Sinä pystyt, sinä osaat! (The High 5 Habit, 2021), ja pitänyt suosittua podcastia, The Mel Robbins Podcast, vuodesta 2022. Kirjan alussa kerrottiin sitä miten myös "antaa heidän ja annan itseni" -ajattelu löysi pikkuhiljaa tiensä Robbinsin omaan elämään. Päsmäröintiin taipuvalle perheenäidille oli kova paikka, kun hänen asioihinpuuttumisyrityksensä torpattiin terävällä "anna heidän" -lauseella. Hän huomasi kuitenkin vapauttavansa itselleen aikaa kun päästi täysi-ikäisyyttä lähestyvän lapsensa ulos ilman takkia ja lukkoonlyötyä suunnitelmaa.
Teoksessa käsitellään eri aihealueita deittailusta perhe-elämään ja ystävyyssuhteisiin. Tietenkin se tärkein ohjenuora on kirjan nimessä mainittu "anna heidän": anna heidän valita itse, anna heidän ghostata, anna heidän viettää aikaa ilman sinua. Sen lisäksi mukana kuljetetaan ajatusta "annan itseni", eli täytyy antaa itsensä asettaa itsensä etusijalle ja antaa itsensä olla välittämättä muista. Muiden huonoja tapoja ei voi muuttaa elleivät he itse niin halua, joten täytyy - kyllä vain, päättelit oikein - antaa heidän. Ainoa mihin voi vaikuttaa, on oma käytös ja reaktio.
"Lakkaa tuhlaamasta aikaasi ja energiaasi ihmisiin, joilta et saa mitään itsellesi." (s.288)
Robbins selittää hiuksenhienoa eroa toisten tukemisen ja haitallisen käyttäytymisen mahdollistamisen välillä. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta katsoa vierestä vapaapudotusta, täytyy antaa heidän käydä vaikka pohjalla asti; itse ei saa mennä mukana ja samalla pitkittää toisen oppimis- ja paranemisprosessia. Muutenhan toinen odottaa sinun aina juoksevan apuun heti kun hänen kengännauhansa aukeavat.
Teoriassa on mielestäni toimivia pointteja, mutta se myös ruokkii häiritsevän paljon minäminä-asennetta. Oman ajan ja energian suojelun nimissä pitäisi siis vain antaa toisen nukkua pommiin työhaastatteluista tai juoda firmansa? Kuulostaa lähinnä tunnekylmältä toiminnalta.
Minulle on täysin mahdoton ajatus ottaa yhtä radikaalia linjaa kuin teoria opettaa. Kirja antoi kuitenkin paljon ajattelun aihetta, ja voin suositella sitä erityisesti heille jotka toistuvasti löytävät itsensä ajattelemasta "pakkohan minun tehdä jotain" tai "jos minä en tee sitä, kaikki romahtaa". Elämässä tulee kuitenkin vastaan myös tilanteita, joissa pitäisi pysähtyä miettimään "jos minäkään en, niin kuka sitten".
Oletko sinä jo tutustunut Let Them -teoriaan?
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡