"Tämä kirja kertoo oikeusvaltiomme sokeista pisteistä, suomalaisille näkymättömistä todellisuuksista ja siitä, miten kaikki eivät ole yhdenvertaisia lain edessä." (s.11)
En olisi itse sitä osannut paremmin tiivistää, joten aloitan tämän postauksen lainauksella suoraan kirjailijalta, kirjan sivulta 11. Kuten kannestakin sen näkee, Tieto-Finlandiahan tästä napsahti, ja todellakin ansaitusti. Tämä kirja pitäisi ehdottomasti jokaisen lukea - se avaa silmät riistolle ja ihmisoikeuksien polkemiselle, jota saatamme itsekin olla huomaamattamme mahdollistamassa.
Kirjassa käsitellään ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien riistoa Suomen työmarkkinoilla. Ääneen ovat päässeet niin marjanpoimijat, teollisuudessa ja rakennusalalla työskentelevät kuin ravintolatyöntekijät. Kirjan sivuilla viitataan useisiin Teittisen aiemmin julkaisemiin artikkeleihin, kuten Pitkä vuoro - nepalilaisten ravintoloiden synkkä puoli (Helsingin Sanomat, 30.3.2019), Jotain mätää metsissä (Helsingin Sanomat, 27.9.2020) ja Stora Enson työmaalla kymmenet työntekijät jääneet palkatta – Teollisuusliitto: Täydellistä välinpitämättömyyttä (Helsingin Sanomat, 5.10.2024). Teittinen on moneen kertaan palkittu artikkeleistaan, jotka paljastavat rumia puolia yhteiskunnastamme ja riistolla toimivista rakenteista.
Teittisen tutkimuksissa on tullut ilmi kynnysrahojen kiskomista (eli työntekijä joutuu maksamaan työnantajalle tai -välittäjälle jotta saa työn), järkyttäviä majoitusoloja ja laittomia työaikoja. Ongelmakohtien todentaminen on tehty vaikeammaksi osoittamalla paperilla kaiken olevan näennäisesti kunnossa, mutta työntekijän tilille maksettu palkka ei päädykään hänen omaan käyttöönsä koska työnantaja pitää pankkikorttia hallussaan. Asioista ei uskalleta puhua, sillä myös kotimaahan jäänyt perhe voi joutua vaaraan.
"Julkisuudessa olleiden lukujen perusteella poimijan piti kerätä kuusi ämpärillistä marjaa joka päivä kuudenkymmenen päivän ajan ennen kuin ylipäätään alkoi tienaamaan itselleen." (s.253)
Suomalaisetkaan eivät tunne omaa lakiaan pilkuntarkasti, mutta meillä on vahva käsitys kuitenkin perusoikeuksistamme työelämässä. Nyrkkisäännöt, kuten että tehdystä työstä maksetaan sovitusti palkka, saattavat loistaa poissaolollaan kun työntekijä onkin ulkomaalainen. Suomalainen nauraa räkäisesti päin naamaa, jos joku uhoaa poliisin olevan hänen kaverinsa; kielitaidottomalle ja syvälle korruptoituneesta yhteiskunnasta lähtöisin olevalle se voi olla ihan todellinen pelko.
"Olin törmännyt sellaisiinkin näkemyksiin, että koska ulkomaalaiset tulivat tänne hyvin köyhistä oloista, heidän elämänsä oli joka tapauksessa nyt parempaa. Ikään kuin globaalin etelän ihmiset olisivat meitä tottuneempia kärsimykseen, ja se tekisi heidän kohtelustaan jotenkin hyväksyttävämpää." (s.110)
Kamalia asioita tapahtuu aivan silmiemme alla, ja siksi tämä teos on niin tärkeä. Suomalainen yhteiskunta ja työelämä vaikuttaa reilulta moniin muihin maihin verrattuna, mutta kaikkia sekään ei suojele kuin kauniina ajatuksena paperilla. Teos laittoi omiakin kokemuksiani perspektiiviin; minullakin on kantasuomalaisena kokemuksia kirjassa mainituista työpaikoista ja yrityksistä, joten voin vain kuvitella mitä kielitaidoton, tukiverkoton ja Suomen lakia tuntematon ihminen joutuu käymään läpi jos hyväksikäyttö on niin normalisoitua kuin teos paljastaa.
Tästä ei vain voi saada tyhjentävää pakettia aikaiseksi, tämä kirja täytyy lukea itse.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kaunis kiitos kommentistasi! ♡